Aksaa ja noutoa

Päätin aloittaa noutokuurin Chilalle. En halua ikuisesti pelätä k.o. liikettä. kotona se saa tuoda nyt erilaisia esineitä minulle lyhyellä matkalla, niin että esine on sen vieressä ja sen pitää ottaa esine ja luovuttaa minulle. Hassua kyllä, se toi ensimmäisellä yrittämällä paremmin metallisen avaimenperän kuin laudanpätkän. Oman pantansa se toi äärimmäisen varovasti, ettei vain tule pantaan hampaanjälkiä. Hassu. Alkuun oli hyvin alistuneella ilmeellä, mutta innostui pian, kun palkka oli extrahyvää. Se ottaa esineen suuhun avaten suutaan mahdollisimman vähän ja pitää mieluiten yhdellä kulmahampaalla kiinni, joten nyt vaan hirveästi erilaisia esineitä, jotka eivät pysy suussa, jos ei ota kunnon otetta.

Chilan ja Inksun versio yhteisen sängyn jakamisesta.

Tiistain agilityssa meillä oli uusi ohjaaja Annika. Rata oli haastava ja teimme siitä vain osan. Chila oli päättänyt, että kepeistä ei todellakaan ole tarpeen tehdä viimeistä väliä, joten teimme heti alkuun paljon keppitoistoja. Alusta, jos ei mennyt loppuun asti, ja palkka vain kun teki myös viimeisen välin. Keppejä minun on säestettävä jatkuvalla kehulla, muuten iskee epävarmuus Chilaan. Puomin kontaktin neiti oli myös hieman hukannut, joten teimme myös puomia muutamaan kertaan. Kontakti löytyi onneksi pian. Haastavin kohta meille olikin, kun pussin jälkeen olisi pitänyt kaartaa vähän minuun päin ja hypätä suoraan. Chila tuli miljoonaa pussista, kaahasi esteen ohi ja hyppäsi väärään suuntaan. Tähänkin löytyi keinot, eikä minulla ole hajuakaan miksi mitään tekemistämme kuvioista kutsutaan, joten se siitä.