tiistai 11. syyskuuta 2012

Agility-kisat, apua.

 Enpä tiennyt osaavani jännittää niin paljon, että jalat eivät kanna, vatsa on solmussa, happi ei kulje, päähän sattuu ja sydän pomppii rytmihäiriöiden tahdissa. Nytpä tiedän, koska tämä oli olo startattuani elämäni ensimmäisellä agilityradalla virallisissa kisoissa.

Oma seuramme, Kanavan Koirakilta, järjesti piirimestaruudet viime viikonloppuna. Lauantaina olin talkoissa, onnekseni puffassa, koska meillä oli katto pään päällä ja kolmosluokan koirakkoparat suorittivat ratojaan kaatosadekuurojen, rakeiden, ukkosen ja salamoiden vaihdellessa. Kisojen jälkeen käväisin kentällä ottamassa Chilalle vauhtipätkän esteitä ja kepit pari kertaa, ja se meni ihan superhyvin. Sitten se pääsi Kidan ja Taran kanssa lenkille, mikä oli myös sen mielestä superhauskaa.Tässä vaiheessa minulla vasta vähän kutkutteli vatsanpohjassa.

Sitten koitti sunnuntai ja olo muuttui kovin mielenkiintoiseksi. En edes muista mitään ensimmäisestä radasta, mutta videolta katsottuna ei uskoisi oloni ollen mitä oli. Toki sössin pari kohtaa, mutta selvisin kuitenkin ihan ok, ja mikä tärkeintä, Chila ei muuttunut epävarmaksi, paitsi radan jälkeen ihmetteli, mikä kohtaus mammaan iski.

Olisin kaivannut hieman enemmän palautumisaikaa toista rataa ennen, mutta olo ehti kuitenkin helpottua selkeästi. Ohjasinkin ihan hyvin ja koira meni koko ajan minne ohjasin, ainut vaan, että tein väärän radan. Oho. No muuten olisikin tullut puhdas rata, ei kai semmoista voi vielä ekoissa kisoissa tehdä.

Chila makoili autossa aamuseitsemästä asti, koska olin myös hommissa, ja nuo radat olivat puolenpäivän aikaan. Chila pääsi verryttelylenkille Kidan kanssa, mutta joutui sitten taas autoon. Iltapäivällä kun hain sen, ajattelin, että se on varmaan jo ihan väsy. Eikö mitä, se oikein tärisi innosta, kun näki minun pukevan treeniliiviä päälle. Kolmas rata oli joukkuepiirimestaruus, rata oli mukavan nopea, eikä esteet olleet aivan niin korkealla kuin virallisilla radoilla. Olin tosi tyytyväinen rataan, mutta Chilan väsymys näkyi sen verran, että se tuli kepeiltä yhtä väliä liian aikaisin pois. En tiennyt mitä tehdä, joten jatkoin vain matkaa ja sain hylätyn, vaikka olisin voinut käyttää Chilan vielä vikassa välissä ja saada vain vitosen. No, ensi kerralla tajuan. Ehkä.

Rata 1

Rata 2

pm-rata

1 kommentti:

  1. Voi miten tuo agility on niiin ihanan ja hauskan näköistä... Kumpa itsekin pääsisin joskus kokeilemaan! :D

    Kivoja videoita & muutenkin kiva postaus! :)

    VastaaPoista