Iso tyttö, melkein 1v

Perjantaina hain Chilan kesken päivän kotoa ja lähdimme oppilaiden kanssa metsäkävelylle. Chila juoksenteli eestaas, eikä arastellut yhtään vieraista lapsista koostuvaa uutta laumaansa. Pojilla on metsässä maja ja he menivät sinne jo vähän edeltä. Käskin Chilan mennä katsomaan, ja se juoksi innoissaan rohkeasti katsomaan majaa. Kun lapset ottivat keppejä käteensä, Chila kävi pöllimässä niitä ja juoksi onnellisena saaliineen karkuun. Lopuksi lapset halusivat leikkiä hippaa sen kanssa nurmikolla. Chila alkoi paimentaa heitä ihan tosissaan, lähti kaartamaan laumaa kasaan ja haukkui jos joku yritti karara laumasta. Sitä leikkiä en antanut kauaa jatkaa, mutta oli mielenkiintoista nähdä Chilan yhtäkkiä kasvanut ego, nyt kun juoksu on loppunut. Se kyllä tuli välittömästi kun kutsuin ja muutenkin käyttäytyi tosi mallikelpoisesti.

Chila näyttää vähän pikkuiselta, Väinö on vaatimattomat 180cm korkea. :)

Chila pääsi eilen ensimmäistä kertaa mukaan metsälenkille Väinö-hepan kanssa. En ole ottanut sitä aiemmin, koska metsään päästäkseen pitää mennä puoli kilometriä hiekkatietä, jossa mökkiläiset kaahaavat. Nyt kun neiti tuntuu saaneen lisää itseluottamusta, otin sen mukaan ja päätin taluttaa jos on tarvis. No eipä ollut, kun Chila pysyi käskystä Väinön ja ojan välissä (Väinön oikealla puolella huom!) ja autojen mennessä pysähdyimme odottamaan. Lisähaastetta tuli, kun naapurin kaksi valkoista ponia tulivat ihan peräämme. Väinö vähän tuijotteli niitä (valkoiset ponit voivat olla epäilyttäviä) ja Chila pyöri muutaman kerran Väinöä ympäri. Sain sen komennettua takaisin reunaan ja Väinökin lopetti tuijottelunsa, joten jatkoimme hienosti metsään saakka, ponien tullessa perässä. Metsässä Chila sitten saikin hepuleita, se oli niin onnesta sekaisin kun ei ollut Venlan lähdön jälkeen päässyt oikealle maastolenkille. Takaisin tulimme vähintään yhtä mallikkaasti kuin mennessä, olin tosi ylpeä pienoisestani.

Aussie Open

Sunnuntaina pakkasimme Annin kanssa autoon kaksi aussielapsukaista ja suuntasimme kohti Lohjaa. Chila ja Luca (Glenhouse's XL) olivat tosi kiltisti omissa häkeissään, eivätkä edes päässeet leikkimään koko matkan aikana, kun en ollut täysin vakuuttunut Chilan juoksun loppumisesta. Tuomarina openissa oli saksalainen ASCA-tuomari Angela Kleinhans. Hän taisi tykätä showpuuhkista, eikä hän kysynyt koirien ikää tai kommentoinut niitä mitenkään. Lucalla meni hienosti ja se oli pm urosten II, mutta Chilalla ei ollut mitään mahdollisuuksia, en kyllä odottanutkaan sillä olevan. Tärkeintä oi kuitenkin, että Chila käyttäytyi loistavasti. Se seisoi kuin patsas ja näytti korvat koko ajan, eikä edes painanut häntää pahasti koipien väliin.  Se myös juoksi kiltisti ravaten ja antoi tuomarin roplata.

Kuva: Matti Nenonen

"Nice neck & top line. Good earset. Good head. Needs more substance. Would like to see better front & rear." Eli kehuja tuli ylälinjasta, päästä ja korvista, mutta tarvitsee lisää substanssia ja on liian kapea edestä ja takaa tuomarin mielestä. Tuota substanssia tarvitsisi kuulemma muutkin Patchcoat-koirat, kukaan ei vaan tiennyt mistä sitä saa ostaa...

Kuva: Anni Kormano

Ulkona pidimme ihan oman kasvattajaryhmän, eikä siitä liikettä puuttunut:

Valo, Chila, Lina ja Hali

Emme olekaan pahemmin treenanneet viime aikoina, mitä nyt tokoilleet kotona. Kapulaharjoituksemme tenevät lupaavasti, eli Chila pitää kapulaa jo suht kiltisti suussaan, ilmekin on jo hieman piristynyt. vauhtinoutoa olemme tehneet tosi vähän, mutta siinäkin on edistystä havaittavissa. Kapula vain hajoaa jatkuvasti, nyt siinä on pitkät ruuvit jotka toivottavasti pitävät. Metallikapulaakin otimme kerran ja Chila otti sen muutaman kerran suuhunsa ja kantoi pari metriä. Sisällä olemme myös tehneet kaukoliikkeiden liikeratatreeniä, Chila on tajunnut aika hyvin jujun pitää takajalat paikoillaan. Toistoja tarvitaan kuitenkin edelleen paljon. Eilen pääsimme taas agilityyn ja Chila oli ratketa onnesta. Se keskittyi hienosti ja oli tosi hyvin kuulolla, kun opettelimme uusia ohjauskuvioita ja esteiden merkkausta ja "jarrua", eli pientä käsimerkkiä ennen estettä, mistä koira tietää että nyt pitää vähän koota, esteen jälkeen on luvassa tiukka käännös. Chila toimi hienosti, itse meinasin välillä esittää jotain balettipyörähdyksiä kun pohdin pihin suuntaan olin menossa. Nina sanoi, että Chila on saanut vähän massaa ja lihaksia kuukauden poissaolomme aikana.

 

Mamman murut palasivat hoidosta

Ei paljoa raportoitavaa, me olemme lomailleet ja vähän tokoilleet. Chilalla on juoksut, mutta ei se kummoisesti ole muuttunut - vähän enemmän vahtii. Hoitojaksokin oli mennyt hyvin ja Mai oli alkumurinoiden jälkeen hyväksynyt lapsen takaisin laumaan. Myös kissan hoitoaika oli mennyt erinomaisesti ja se oli saanut uuden sydänystävän Micke-hauvasta. Kuvia lauantailta, olin hakemassa Chilaa Hannalta ja Hannan lähtiessä työjuttuihin pääsin lenkittämään hauskaa nelikkoa ihanassa aurongonpaisteessa. :)

Kaikki tottelivat hienosti, joten oli hauskaa olla vaihteeksi neljän hihnan toisessa päässä.

Pellolla on kivaa leikkiä hippaa; Chila & Hali.

Yltiöonnellinen Chila ja sen tyyppi-ilme "Mulla on superhauskaa ja kohta sinkoan jonnekin."

"Omat" agiepikset

Meidän treeniporukalla oli tiistain agiepiksissä työvuoro, mutta osallistuakin sai. Osallistujissa oli myös mm. Chilan täti Roosa. Menimme Chilan kanssa ensin mini-mölliradan, pienissä pätkissä ja palkaten. Chila oli pakahtua intoonsa, mutta meni hienosti ja kuunteli, sekä teki superhienot ja rauhalliset kontaktit A:lla ja puomilla. Otin ne varman päälle ja tein samoin kuin treeneissä ja jäin Chilan jälkeen, ettei se juokse kilpaa kanssani, ja hienosti meni! Välillä menin itse sekaisin suunnasta, mutta hauskaa oli. Päätin sitten mennä myös mini-kisaavien radan ja se meni vielä paremmin, sähelsin vähän vähemmän, vaikka ohjaukseni onkin melkoista räpeltämistä. Kontaktit tietysti taas "irrallisina", oli tosi hieno! Kylläpä olinkin ylpeä siitä, tuosta on hyvä lähteä treenitauolle. Treenitauko taas tulee siitä, että neidillä alkoi menkat tänään, eli ensimmäinen juoksu. Kaikilla siskoilla onkin juoksut jo olleet.

Kiitokset videosta Maijalle ja Sandralle:

 

Ensi viikon Chila viettää Hannan ja emonsa hellässä huomassa, ja onhan siellä kavereina Hali-sisko ja Pinjakin. Lähden käymään reissussa, mutta on helppoa jättää hauva noin hyvään hoitoon. Inksukin pääsee tuttuun hoitopaikkaan ihmettelemään sinne ilmestynyttä coton mix-pentua...

Metsälenkillä kavereiden kera.

Kisavire-koulutus

15.10. lauantaina olimme Chilan kanssa Pennalassa Korrien koulutuksessa. Olin Pekan ryhmässä ja päätin ottaa ensin ihan seuruuta. Sainkin hyviä ohjeita ja kokeilimme eri palkkaustapoja. Kotiläksyksi tuli harjoitella 80-prosenttisesti namiseuruuta ja naksautella aina kun ei pompi tai heittele etujalkojaan (Chila on täysin vakuuttunut, että siitä tulee isona kouluratsu). Tällä koulutan Chilalle oikeaa tekniikkaa ja virittelyksi riittää että se saa haistaa namia. 20% tulee olla palloseuruuta, jolle on oma virettelysanansa, enkä naksauta. Sillä haetaan virettä ja intoa, ja pätkät saavat olla tosi lyhyitä.

Toisella kierroksella otimme tokohypyn alkeita, sitähän Chila ei ole oikeastaa ikinä tehnyt. Palkkio nameilla, jotta pysyy rauhallisena. Chila jää istumaan esteen taakse (melko lähelle estettä), minä menen esteen yli viemään namin toiselle puolelle. Palaan esteen yli Chilan luo ja lähetän sen hyppyyn. Menen itse perässä (esteen yli, jottei se opi kirtämään estettä ikinä) ja teen saman harjoituksen toiseen suuntaan. Kun Chila osaa kunnolla seiso-käskyn (vielä emme ole niin pitkällä), käsken sen seistä heti kun se on ottanut namin suuhunsa ja autan sitä kaikin tavoin, elein ja kehumalla, jäämään seisomaan. Esteen korkeutta tulee vaihdella joka harjoituksella, esim. 40-60-40-75-40-50cm jne, jotta koira oppii keskittymään ja katsomaan hyppyä, eikä vain roiskaise kiireellä yli, koska PK-kokeissa sen pitää hypätä metrin hyppy noutoineen.

Chila sai paljon kehuja tapahtumassa ja moni kyseli, mistä olen tuollaisen löytänyt. Osa yllättyi vastauksesta, kun odotti kuulevansa bortsukasvattajan nimen. Osa oli pohtinut pitkään, että onko se aussie vai bordercollie ja lähetti sitten yhden porukasta kysymään minulta asiaa.

Olin todella tyytyväinen saamiini neuvoihin ja lopuksi Pekka piti vielä reilusti yli tunnin kestäneen luennon, jonka ainoa huono puoli oli, että jäädyin totaalisesti. Yritän purkaa hieman paperilapulle tekemiäni raapustuksia.

- Koiralle on hyvä opettaa tunnetiloja, esim. ilahtumaan pelkästä kehusta (palkkaus tai koira-ohjaaja suhteeseen perustuva)

- Virittelysanat mielialoille

  >paikkamakuuseen rento ja rauhallinen (esim. treeneissä pitkiä paikkamakuuaikoja, ei palkkaa lopuksi, vaan suoraan autoon treenien lopussa)

  >pallopalkka esim. eteenmenossa (tietty virittely, odottaa palloa ja innostuu)

- Monipuoliset treenit motivoivat:

  ALO:n lisäksi opettaa uusia juttuja, esim. ruutua, tunnaria, kaukoja, hyppynoutoa, temppuratoja

  >yritteliäisyys säilyy, uudet asiat eivät lamaannuta vaan innostavat

- Paljon kisatreeniä!

  Kisat eivät saa erota treeneistä, jotta voi mennä ALO-kokeeseen, sen pitää olla normitekemistä.

  >esim. joka sunnuntai menee hallille, jättää namit ja lelut ovelle. Tekee läpi liikkeet, ei välttämättä tarvitse täysimittaisina. Lopuksi juostaan ovelle ja palkataan. Treeneissä voi toki kehua!

  >ma-la "tempputreenit" ja palkkaus

  >palkattomuuden pitäisi saada koira yrittämään enemmän ->virheen jälkeen esim. näyttää lelua, sanoo oho ja laittaa lelun pois ->uusi yritys

- Kuumuville koirille (stressaantuville):

  - Jokainen siirtyminen opeteltava, ei yllätyksiä, aina käskyn alla (etenkin radalle meno, jotta alkaa hyvin)

  - Runsas palkka; tarpeeksi leikkiä, ettei jää kipinää ja koira on tyytyväinen palkkaan

   (Laiska koira päinvastoin, ei ikinä tarpeeksi palkkaa, jotta nälkä jää.)

  - Yleensä vinkuminen on tahaton stressireaktio ->pitää miettiä miten stressin saa vähennettyä. Kielto toimii vain, jos koira on tietoisesti päättänyt alkaa vinkua.

 

Tokokärpänen puri sen verran pahasti, että painelin sunnuntaiaamuna klo 9 kentälle treenaamaan, joskin loistava treeniseura vaikutti asiaan. Sain Huotarin Oililta lisää mahtavia neuvoja miten tulee edetä ja kuulin myös mitä kaikkea olen tehnyt väärin (niitäkin riitti :)). Nyt pitää harjoitella vauhdista pysähdys pallon kanssa, jumpata alusta uusiksi kaukot, vahvistaa häiriössä makaamista, seisomista ja istumista ja vaikka mitä muuta. Chila ei ikinä ollut tehnyt paikalla istumista tms. niin että joku häiritsee sitä aivan vieressä. Alkuun se totteli kiltisti vierestä tulevia maahan-käskyjä (minä kielsin ja käskin takaisin istumaan), mutta tajusi sitten jujun, että vain minua pitää katsoa ja totella. Se teki superisti, istui ja katsoi minua, vaikka Oili kutsui sitä namin kanssa ihan vierestä ja käski maahan. Kokeilimme samaa myös makuulla, tajusi siinäkin hetken päästä idean. Hieno Chila!! Kerroin lopuksi,että meillä on kapulaongelma, kun Chila ei suostu tuomaan sitä tai juurikaan edes ottamaan suuhunsa. No se siitä kapulan inhoamisesta, Oili tajusi heti että Chila rakastaa kapulaa yli kaiken, eikä hae sitä, koska pelkää joutuvansa luovuttamaan sen minulle! Hetsasin siis kapulalla, heitin ja päästin Chilan kapulan vielä pomppiessa. Kun Chila otti kapulan, lähdin lelun kanssa juoksemaan karkuun, kehuin ja riemuitsin. Chila juoksi perässä kapula suussa ja minun piti saada se itse pudottamaan kapula. Siinä tuli tosi hiki, Chilahan ei vaihda ikinä suussaan olevaa lelua edes samanlaiseen... Minä sitten juoksin pitkin kenttää ja hihkuin lelun kanssa pennun juostessa häntä heiluen perässä, kapula tiukasti suussa... Lopulta se pudotti kapulan ja leikimme narupallolla, sitten sama harjoitus pari kertaa uudestaan. Minulle ei ole ikinä tullut yhtä hiki edes agitreeneissä! Hyvä mieli tuli kyllä, koska oikeastaahan meillä ei ole siis mitään ongelmaa. Oli myös hienoa katsella toisten treeniä, oliva niin valtavan taitavia.

Kana-areenalla

Oletko hankkinut kanankin, kysyi kaveri. No en onneksi, vaan olimme eilen Längelmäen Kana-areenalla kaverini Tiinan ja lapparipentu Meten kanssa Lotta Vuorelan agitreeneissä. Aivan loistava reissu kaiken kaikkiaan. Chila ja Mette painivat auton takaluukussa mennessä ja malttoivat sitten yllättävän hyvin olla hallissa häkeissään, vaikka se oli niille uusi juttu. Kahden tunnin kurssin aikana niitä otettiin ja laitettiin häkkeihin monta kertaa, joten sitäkin treeniä tuli hyvin. Alkuun Chila vinkui muutaman kerran, mutta rauhoittui nopeasti. Teimme putkia ja hyppyjä ja harjoittelimme ohjauskuvioita, lähinnä takaakiertoa ja twistiä. Lotta on hyvä kouluttaja, minusta on hienoa että asiat tehdään todella konkreettisiksi, ohjeet ovat selkeitä ja sessiot lyhyitä. Tiedän myös ainakin pari kuviota nyt, joita uskallan harjoitella omin päinkin. Loppuun vielä eteenlähetys namialustalle putkesta parin hypyn yli, mikä oli piristävä lopetus vähän jo väsähtäneelle Chilalle ja sille jäi innokas mieli.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Ei haittaa sammalikko vauhtia...

Kaksi pöljää metsässä.

Takaisin tullessa pysäytimme kauniille paikalle metsän laitaan ja päästimme Chilan ja Meten leikkimään. Ne ottivatkin ilon irti ja kävivät aina välillä kahlaamassa ja juomassa isoissa lammikoissa. Ilma oli upea ja löysimme jopa avoinna olevan pubin Kuhmoisista, missä saimme ruokittua itsemmekin. Kyllä piristi ja toi treeni-intoa tämä reissu!

 

Tästä se agi-ura urkenee!

Tiistai-treeneissä Chila oli taas pätevänä, erityisesti puomilla, jonka se meni kuin vanha tekijä. Itse palkkasin hypyillä koska sattuu, Nina-parka saa harmaita hiuksia mun kanssa...

Tänään Korkeavireellä oli agiepikset, joissa Chila korkkasi kisauransa pentuluokassa. Siinä oli 8 estettä (maapuomit) jotka sai posottaa melko suoraan, vain yhdellä putkella piti kiepauttaa. Chila tärisi innosta lähdössä ja kiiti täysillä. Hienosti se kuitenkin otti kontaktia, eikä lähtenyt sooloilemaan. Otimme radan kaksi kertaa ja toisella kerralla ohjasin selkeämmin, mutta pienoinen oli niin sekaisen onnesta, että hyppäsi putkensuun yli, kun piti mennä putken sisään. Muuten meni upeasti. Paikalla oli myös makkaransyöntikisa, jossa Chila veti kovan ajan. Isommat ahmatit veivät kuitenkin voiton. Lopuksi Chila pääsi vielä riehumaan kolmen kaverin kanssa läheiselle hiekkakentälle ja oppi uuden taidon: miten kaivetaan hiekkaan niin iso monttu että sinne mahtuu itse. Minä en ollut tästä opista ihan niin onnelllinen, mutta Chila veti hiekkamonttuhepuleita hyvin iloisena.

 

 

 

Jetta-valkkari, Chila montussaan ja Kida-aussie, joka Chilan perehdytti montunkaivuun jaloon taitoon.