sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Rokotukset hoidettu ja vähän muutakin

Neidit Chila ja Inksu kävivät viikolla moikkaamassa mukavaa Seppo-setää, jolta sai rapsutuksia ja keuhkonpalasia. Inksu ihmetteli miksei saanut tutkia paikkoja enempää, eikä edes tiedä saaneensa piikin pyllyynsä. Chila ihmetteli, miksi sille iski kamala kirvely yhtäkkiä niskaan (yhdistelmärokotteesta tulee noin minuutin kirvely, joka alkoi sen jälkeen kun Chila oli hypännyt jo pöydältä pois) ja se vinkui minulle, että ota kipu pois. Oikein heitti selälleen ja katsoi anovasti, että tee jotain. Minä hieroin niskaa ja pian koira jo örisi, kun tuntui hyvältä, ja oli sen jälkeen entistä vakuuttuneempi, että mamma on kaikkivoipa, kun otti kivunkin pois noin hyvin... Jännitin herkkää Inksua, mutta onneksi sille tuli vain peppu tai maha kipeäksi, sekä vähän löysä vatsa. Vuorokauden päästä rokotteesta se jo paini Chilan kanssa täyttä häkää, ehkä sen siis uskaltaa rokottaa toistekin. Pentuna se sai hieman enemmän reaktiota ja nyt kokeilimme eri rokotetta.

 Tiistaina oli treenikisat, tällä kertaa olin sen verran kipeä etten osallistunut, olin vain hommissa ja lopuksi Chila sai mennä pari putkea ja riehua kavereiden kanssa. Olemme myös jäälenkkeilleet ahkerasti, nyt kun vielä jäälle pääsee. Perjantaina olin aamusta yöhön saakka pois ja Jaana hoiti Chilan lenkitykset. Chila osoitti minulle mieltään poissaoloni suhteen koko lauantain ja tänä aamunakin piti vielä esittää marttyyria. Jätin aamuruuan antamatta teatraaliselle otukselle ja menimme ryhmämme ylimääräisiin agitreeneihin Korkeavireelle. Ensimmäiseksi otimme vinokeppejä ja Chila meinasi ratketa liitoksistaan. Se yritti mennä kepit hyppimällä, mikä ei ihan toiminut, mutta oikeita välejä se haki kyllä. Muutaman yrityksen jälkeen hurjasti pomppiva aussie rauhoittui sen verran, että rytmi löytyi ja lopulta se meni itsenäisesti kepit, niin että keskimmäiset kepit olivat hieman vinossa, alku ja loppu suorassa. Jes! Ohjasin sitä kepeille renkaan tai hypyn kautta ja palkkasin pallolla, nyt ei tarvita nameja enää kuin kontakteille. Nina opasti meitä viiden esteen radanpätkän kanssa, ja pari kertaa sählättyäni se meni ihan sujuvasti. Puomille hienot kontaktit, koira ei välittänyt jäänkö kauas taakse.

Treenien jälkeen otimme vielä pari juttua tokoa aurinkoisella pihalla. Nina neuvoi minut alkuun ruudun opettamisen kanssa. Nyt siis alamme harjoitella:
- hankintalistalle tötsät ja naru (saan isältä käytettyä kuormaliinaa, ajaa varmasti asian)
- Erikseen oikean paikan harjoittelua ja vauhtiharjoittelua
- Paikan harjoittelu aloitetaan viemällä koiran kanssa lelu ruutuun. Palataan ruudun ulkopuolelle ja koiran vilkaistua lupaa, heti koira ruutuun. Itse perässä ja leikkiä ruudussa.
- Toinen vaihe: jätetään koira istumaan ruudun ulkopuolelle, viedään lelu ruutuun, palataan koiran vierelle ja lähetetään koira ruutuun. Itse perässä ja leikkiä ruudussa.
- Kolmas vaihe: Koira istuu ruudun ulkopuolella, käydään kädellä taputtamassa maata ruudussa. Palataan koiran luo, lähetetään koira ruutuun ja heitetään lelu koiralle/koiran taakse heti, kun se on oikeassa paikassa.
- Kun homma sujuu, voidaan jättää vaihe 1 pois ja lisätä vaihe 4: Käsketään koira ruutuun, kun se on oikeassa paikassa heitetään lelu jne.
- Vauhtiharjoittelu: Kisassa matka n. 25m, joten harjoitellaan pidemmällä matkalla. Viedään koiran kanssa lelu ruutuun, juostaan pois, käsketään koira ruutuun, voi vähän hetsata. Juostaan itse perässä ja leikitään ruudussa. Matkat aina juoksemalla, että oppii vauhdin. Sitten sovelletaan vaiheita 2-4. Kootaan liike vasta kun koira tajuaa tötsien merkityksen.

Chila: Enkö saisi leikkiä sun lelulla?

Jos hivuttaudun tästä niin saan tuon lelun...

Inksu: Älä unta näe, mun lelu!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kotitokoa ja kriittiset mitat


Chila on kotitokoillut ja opetellut temppuja, etenkin murrosikäiselle sopivaa selälleen kellahtamista käskystä. Aiemmin se kellahti mielellään heti kun vähän rapsutti mahasta, mutta viime aikoina sen ego on kasvanut melkoista vauhtia ja selälleen ei tekisi mieli kellahtaa ollenkaan. Kun aloimme harjoitella temppua, Chila kellahti superpikaisesti, ponkaisi ylös ja hyppäsi niskaani (olin kyykyssä). Murahdin hieman ja neiti oli kyllä heti nolona. Silti sillä oli melkoinen kynnys tehdä temppua, mutta ahne mikä ahne, nakeilla teki. Kaukoja olemme harjoitelleet ahkerasti niin että olen ihan vieressä ja ne sujuvatkin hienosti, mutta heti jos siirryn kauemmaksi, Chila nopeuttaa liikkeitä niin paljon, että s-m tapahtuu pikaisella mahaplätsillä, jossa kaikki neljä jalkaa katoavat alta, eli liikahtavat hieman. M-i menee jo useimmiten hyvin ja i-m aina hienosti kaukaakin. Maasta tai istumasta seisomaan toimii useimmiten myös, joskus voi tulla pieni etuaskel, joten sitäkin hinkkaamme vielä niin, että olen ihan vieressä. Jääviä on tehty myös, tosin aina hyvin vähän kerrallaan. Ne sujuvat hyvin ja Chila on alkanut tajuta, että niissä ei sitten liikahdeta. Palaan palkkaamaan kuljettuani askeleen tai kolme. Chila on osannut jäävät jo kauan, mutta siten että liikkuu vielä yhden askeleen käskyn jälkeen. En ole niitä toistanut tuosta syystä pitkiin aikoihin, ennenkuin sain Ninalta korjausohjeet ja nyt homma etenee hyvin.



Tänään otin Chilasta mitat. Painoa 17,7 kg ja korkeus hieman vajaa 52 cm. Näyttäisi siis pysyvän juuri sallitun rajoissa korkeudellisesti, painoa saisi olla vähän enemmän. Se on nimittäin nyt hieman turhankin hoikka ja karvanlähtö teki siitä entistäkin kuikelomman näköisen. Tuollaisena sitä ei kyllä näyttelyyn kehtaisi viedä, mutta jospa se kasvattaisi vähän karvoja toukokuuksi. Se syö nyt kalapohjaista ruokaa ja tarkkailen tilannetta, pitääkö vaihtaa takaisin lihapohjaiseen, jos paino ei ala yhtään nousta. Se saa myös nyt madotuksen ja Helokkiöljy-kuurin karvanvaihtoa vauhdittamaan. Kalaöljyä se saa muutenkin. Punnitsin muuten Inksunkin... se on taas lihonut, vaikka saa todella vähän ruokaa, jossa ei edes ole juuri yhtään hiilareita.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Oreniuksen valmennus ja hiihtoa

Sunnuntaina olimme VAU:n hallilla Anna Oreniuksen agikoulutuksessa. Chila mörköili outoon paikkaan tullessa, mutta kun se tajusi, että täällä aksataan, ilme muuttui ihan toisenlaiseksi. Rata oli pitkä ja haastava, mutta teimme sitä pieninä pätkinä ja onnistuin pyörittelemään koiraani jopa välillä sinne minne pitikin. Sain hyviä neuvoja ja oli hyvä, että joku vaati taas meiltä vähän lisää ja erilaisia asioita kuin normitreeneissä. Chila kääntyi todella hyvin ja teki esim kepit hienosti, niiltä suoraan A:lle. Kontaktilta se sai yhden palkan ja siitä jatkoimme rataa, hienosti sujui. Anna totesi, että se tulee muutes aika lujaa kontaktille... Chila oli vähän innoissaan, joten hyvä ettei lentänyt puolivolttia, kun pysäytti itsensä A:n alastulossa. Ainakin sillä on selkeä ajatus mihin pitää stopata.

Maanantaina teimme iltalenkin jäällä, Chila oli ensimmäistä kertaa mukana kun hiihdin. Sillä oli uutukaiset Janutexin tossut jaloissaan ja alkuhämmennyksen jälkeen se ihastui tossuihin, koska tassut pysyivät lämpiminä, jäinen lumi ei sattunut anturoihin, ja silti pääsi lujaa. Hassun näköinen se kyllä oli vetäessään hepuleita, sen mielestä oli myös loistavaa että minä kuljin tavallista lujempaa. Kerran se juoksi suksien "alle", mutta tossut estivät sitä satuttamasta itseään ja sen jälkeen se osasi varoa pidentyneitä jalkojani. Jos käskin, se ravasi rinnalla, mutta muuten vaihteena oli vain ja ainoastaan täyttä kiitoa ja hepuliloikkia.

Tänään olimme agitreeneissä ja Chila toimi hienosti, itse olin hieman homeessa (ko. ainetta tulee haisteltua töissä sen verran, että aivotoiminta on melko onnetonta työpäivän jälkeen). Sain kuitenkin lopulta tehtyä takaakiertoja ja päällejuoksua, tajusin ehkä jopa taas jotain uutta. Chila teki kepit loistavasti oikealta, mutta vasemmalta se jätti tietyn välin menemättä. Sunnuntaina olimme tehneet keppejä vain oikealta, joten nyt oli asiat vasemmalta outoja. Autoin vähän enemmän siltä puolelta ja Chila alkoi taas innostuneesti hakea rytmiä. On se mahtava otus.

Vuosi on toisaalta mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että on jo kauan, kun se oli tällainen pieni piiskahäntä:


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Agiharkat ja mörköjen paluu

Tiistaitreeneissä Chila oli loistavasti kuulolla ja tiukkojen kaarteiden harjoitukset menivät hienosti. Itse saan olla tosi tarkkana ajoituksen suhteen, Chila lukee kehonliikkeitäni ja reagoi niihin ilman viivettä. A oli hyvä, annoin Chilan mennä edellä A:lle ja toisella puolella oli pieni kosketusalusta. Chila paineli lujaa yli ja tömähti hyvin määrätietoisesti oikeaan paikkaan kontaktille, kesti myös hyvin että menin ohi, tosin kävellen. Kepeillä pitää nyt huomioida palkkaus aina eri kohdissa, nyt Chila menee pari väliä hienosti ja jää sitten katsomaan minua, että tässä tarvitsen namin. Alan nyt siirtyä siihen, että palkka tulee vain lopussa ja ehkä silloin tällöin vahvistan eri väleissä.






Olemme hieman tokoilleet ja työn alla ovat nyt etenkin jäävät. Keli vain tekee ulkotreenaamisen nyt hankalaksi, on liukasta ja jäistä ja epätasaista joka paikassa. Onneksi Chila pääsi eilen kunnon rallilenkille Maijan, Johannan, Kidan, Taran ja Jetan kanssa Mukkulan vähällä käytöllä olevilla latupohjilla. Ralliosuudesta vastasivat lähinnä Chila ja Kida. Chila myös teki pari mörköhälytystä, sillä on taas jonkinlainen mörkökausi. Muut koirat haukkuivat mukana, mistä Chila sai vahvistusta mörköteorialleen, vaikka kukaan ei oikeasti tiennyt mille haukutaan. Onneksi Chila kuitenkin uskoo aina lopulta minua, kun lupaan etteivät möröt syö sitä. Välillä sille pitää ilmoittaa melko painavasti, että mörköjä EI nyt ole. piste. Sitten sen elämä on taas helpompaa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Liitelyt & vähän tokoa

Tiistaitreeneissä on nyt ollut hyvä fiilis sekä minulla, että Chilalla.

Viikko sitten: Teimme heti alkuun hypyn ja siitä n. 60:n asteen kulmassa kepeille. Chila on mennyt keppejä vain suoraan, eikä koskaan hypyltä. Noh, nappasin nakkikäteen koiran hypyn jälkeen ja sehän paineli kepeille kuin vanha tekijä! Palkkasin parin välin jälkeen ja otimme saman uudestaan vähän vähemmällä vauhdilla. Sain mennä koko kepit etuperin ja ilman välipalkkoja, näytin vain kädellä mistä pitää mennä! Jes, läpimurto on tapahtunut. Sitten otimme ohjauskuvioita ja kerrankin kykenin toteuttamaan ne heti ensi yrittämällä, kyllä tuli hieno fiilis. Pyörittelyjen jälkeen menimme taas kepit ja vau, se meni ne toisestakin suunnasta upeasti ja kepeiltä kaarto putkeen ja sieltä renkaaseen. Se tuli huonosta kulmasta ihan vinosti renkaalle, mutta tähtäsi keskelle ja hyppäsi. Otimme vielä pari kertaa pelkän renkaan. Ensin Chila täräytti hieman takapolviaan, kun heitin pallon liian aikaisin eikä se keskittynyt hyppyyn. Uusi yritys, pallo piilossa, ja heitin vasta renkaan jälkeen. Hyvin meni. Chilan hyppyjä ja kaarteita on nyt ilo katsoa, se on saanut reilusti lisää voimaa hankitreeneistä.

Eilen: Chila hyppää nyt esteet enimmäkseen medikorkuisina. Nyt otimme maxi-muuria. Chila ei kokenut sitä mitenkään hankalana, en tiedä huomasiko edes kunnolla, että este oli melkoisen iso. Chila hyppää pitkiä hyppyjä ja potkaisee takajalat aivan suoraksi taakse. Minun pitää siis vain ohjata se niin, että sille jää tilaa ponnistaa, eikä ongelmia pitäisi tulla. Harjoittelimme taas myös jarrun käyttöä, eli askel/nopea käsimerkki ennen estettä, mistä koira tietää, että esteen jälkeen tulee tiukka kaarros. Teimme myös putken suun ohi kuljettamista, se meni hienosti. Itse unohdan vain aina vaihtaa kättä, eli jos U:n muotoinen putki on vasemmalla puolellani, ohjaan vasemmalla kädellä ohi ensimmäisestä suusta ja oikealla kädellä näytän että pitää mennä taaempaan. Ehkä vielä opin. (Chila menee kyllä oikein näissä harjoituksessa, mutta vaikeampien ratojen varalta tuo on opittava.) Keinu meni hienosti ja kepit myös. Chila tarvitsee vielä minut rinnalleen kepeissä, menee kaksi ensimmäistä väliä edelläni, mutta sitten jää odottamaan jos en ole kohdalla.

Nina antoi treenien jälkeen vielä toko-neuvoja meille.
- Alan harjoittelemaan jäävien kokoamista ja varmistan (rauhallisella) käsimerkillä, että Chila pysähtyy niille sijoilleen. Seiso ja maahan menivät hienosti, istu on oudompi, mutta Chila istui kyllä heti käskystä. Nami on oikeassa kädessäni, siitä napakka, muttei hätiköity käännös koiraan päin, kun haluan palkata. Samalla näen, että se todella pysähtyy, jos treenaan yksin.
- Aina pitää miettiä mitä harjoittelen, montako askelta (suht hitaita!) aion ottaa ennen käskyä. Seuraamista ei nyt vahdata.
- Luoksetulossa alan häivyttää "liki"-käskyä, kropalla vain apu lopuksi. Edestä sivulle siirtymisessä namit molempiin käsiin ja kädet sivulle. (Yrittää välillä ennakoida sivulle siirtymistä.) Palkkio oikeasta kädestä, kun on suora, sitten sivulle ja palkka vasemmasta kädestä.
- Seuraus ja kontakti ovat hyviä.


Olen myös aloittanut taas aktiivisen ratsastamisen kolmen kuukauden tauon jälkeen. Onnellinen Chila siis pääsee taas talleilemaan ja päätti sen kunniaksi vaihtaa hevosten ravintoon. Se veti puoli litraa turvotettua soijaa naamariinsa ja kyllä sen jälkeen ripuli lensi. Vuorokauden paasto korjasi tilanteen ja mitään se ei oppinut, väkisin yritti tänäänkin karata soijapurkille.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Korkeavireellä

Meillä oli Ninan vetämät agitreenit taas Korkeavireellä. Aluksi Chila sai alkuverrytellä painattamalla Kidan kanssa pitkin parkkista ja kivaa oli. Seurasin välillä muiden suorituksia ja olin onnellinen, että Chila oli eri huoneessa odottamassa. Radalla ollut belgi hyökkäsi aidan yli takaosastolla keppejä treenailevan Kidan kimppuun. Onneksi Maija reagoi nopeasti ja nosti Kidan ilmaan, eikä fyysistä vahinkoa tapahtunut. Säikähdin itsekin ja lähdin pihalle Chilan kanssa, joka sai hieman lukossa olleen Kidan taas leikkimään kanssaan.

Teimme kontaktipainotteista rataa pätkissä ja Chila oli aivan mahtava, selvästi halusi osoittaa minulle, ettei aio enää ikinä uhmailla minulle ja keskittyi superhienosti. Teimme meille uusia käännöksiä ja hyvin sujui. Puomilla minun pitää miettiä alkukontaktia ja tehdä jokin jarrutusmerkki ensin tai laittaa siihen nami, koska Chila loikkasi sinne miten sattuu. A oli hyvä ja keinulla piti kerran hieman auttaa, sitten Chila muisti miten homma menee. Lopuksi menimme takaosastolle tekemään vinokeppejä erikseen. Sain nostaa kepit lähes pystyyn ja juosta hitaasti eteenpäin ja Chila pujotteli hienosti! Olin erittäin tyytyväinen treeneihin ja koira oli ihan poikki (=onnellinen myös), se keskittyi niin valtavasti.

Lopuksi joskus viikko sitten otettuja pakkaskuvia Vesijärven jäällä:
Kohta hyppään kaaressa linssiin!
 
Onnea pienestä oksanpätkästä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pakkasmuotia ja agitreenit

Chila on lukenut rotumääritelmästään tasan sen ensimmäisen sanan, australialainen. Osuus ilmaston mukaisesta karvapeitteen määrästä on jäänyt pieneltä lukematta ja niinpä neiti on oikein kauniissa karvassa, jota vain on kovin ohuelti. Positiivista tässä on se, että karvanlähtöä ei juurikaan ole ja omistaja pääsee stailaamaan koiruutta mielin määrin erilaisilla talvivermeillä. Tassut ovat kovilla ja olemme juuri ja juuri pärjänneet, kun rasvaan anturat aina ennen ulos menoa. Nyt on tilauksessa myös fleecetossut, jotka olivat kaikista kaupoista loppu. Chilan viime aikojen shoppailuihin on kuulunut Back on track-loimi, Hurtan fleece (oli hyvä tarjous, joten Chila sai samanlaisen kuin Halilla alemmissa kuvissa, mutta punaisen) ja vetovaljaat ja -köysi. Niitä emme ole vielä testanneet, odotamme hieman lauhempaa keliä. Lisäksi tein itse viikonloppuna Chilalle turkistakin. Äitini varastoista löytyi hylättyjä tekoturkispalasia, joten kasasin (Chilan seistessä kiltisti vähän väliä mallina) Chilalle niistä takin, johon tein fleecevuoren. Hyvin toimi, tänään oli virallinen testipäivä.

Kyllä nyt kelpaa ulkoilla paukkupakkasilla!

Mikä tärkeintä: uudessa takissa voi myös loikkia lumipallojen perään.


Eilen saimme agitreenit pidettyä, kun juuri sattui lauhempi päivä. Chila oli aivan mahtava, uhmailusta ei ollut enää tietoakaan. Leluna oli pitkästä aikaa narupallo, ja Chila ilahtui pallosta niin, että juoksi sen kanssa erittäin bortsumaisesti ympäri hallia monta kierrosta. Teimme uusia ohjauskuvioita hypyillä ja jänniä pimeitä putkikulmia, koira toimi loistavasti, kun vain tajusin itse jujun. Mukana oli myös okseri, joka ei Chilan hyppytekniikalla tuota ongelmia. Keinu meni hienosti ja rauhallisesti alusta asti, Chila selvästi nyt tieti heti, ettei se ole puomi. Lopuksi vielä kepit. Chila puhkui innosta, haki suoraan oikeaan väliin ja pujotteli itsenäisesti pari ekaa väliä ennenkuin tajusin edes naksauttaa. Korkeavireen vinokepit ja sen jälkeinen tauko ovat siis tehneet tehtävänsä.