Pakkasmuotia ja agitreenit

Chila on lukenut rotumääritelmästään tasan sen ensimmäisen sanan, australialainen. Osuus ilmaston mukaisesta karvapeitteen määrästä on jäänyt pieneltä lukematta ja niinpä neiti on oikein kauniissa karvassa, jota vain on kovin ohuelti. Positiivista tässä on se, että karvanlähtöä ei juurikaan ole ja omistaja pääsee stailaamaan koiruutta mielin määrin erilaisilla talvivermeillä. Tassut ovat kovilla ja olemme juuri ja juuri pärjänneet, kun rasvaan anturat aina ennen ulos menoa. Nyt on tilauksessa myös fleecetossut, jotka olivat kaikista kaupoista loppu. Chilan viime aikojen shoppailuihin on kuulunut Back on track-loimi, Hurtan fleece (oli hyvä tarjous, joten Chila sai samanlaisen kuin Halilla alemmissa kuvissa, mutta punaisen) ja vetovaljaat ja -köysi. Niitä emme ole vielä testanneet, odotamme hieman lauhempaa keliä. Lisäksi tein itse viikonloppuna Chilalle turkistakin. Äitini varastoista löytyi hylättyjä tekoturkispalasia, joten kasasin (Chilan seistessä kiltisti vähän väliä mallina) Chilalle niistä takin, johon tein fleecevuoren. Hyvin toimi, tänään oli virallinen testipäivä.

Kyllä nyt kelpaa ulkoilla paukkupakkasilla!

Mikä tärkeintä: uudessa takissa voi myös loikkia lumipallojen perään.

Eilen saimme agitreenit pidettyä, kun juuri sattui lauhempi päivä. Chila oli aivan mahtava, uhmailusta ei ollut enää tietoakaan. Leluna oli pitkästä aikaa narupallo, ja Chila ilahtui pallosta niin, että juoksi sen kanssa erittäin bortsumaisesti ympäri hallia monta kierrosta. Teimme uusia ohjauskuvioita hypyillä ja jänniä pimeitä putkikulmia, koira toimi loistavasti, kun vain tajusin itse jujun. Mukana oli myös okseri, joka ei Chilan hyppytekniikalla tuota ongelmia. Keinu meni hienosti ja rauhallisesti alusta asti, Chila selvästi nyt tieti heti, ettei se ole puomi. Lopuksi vielä kepit. Chila puhkui innosta, haki suoraan oikeaan väliin ja pujotteli itsenäisesti pari ekaa väliä ennenkuin tajusin edes naksauttaa. Korkeavireen vinokepit ja sen jälkeinen tauko ovat siis tehneet tehtävänsä.