Viime sunnuntaina pentutokossa Chila sai ahaa-elämyksen: jos täällä keskittyy tarjoamaan mammalle kaikkia opittuja juttuja, saa koko ajan namia. Neiti siis teki hienosti töitä koko puolituntisen eikä juurikaan vilkuillut muita. Harjoittelimme paikallamakuunalkeita. Chilahan nökätti hienosti maassa paikoillaan vaikka kävelin ringin sen ympäri. Sitten piti harjoitella namin ohittamista ja kieltää namin otto. No eihän Chila mitään nameja nähnyt, kun tapitti mammaa silmiin! Lopuksi seuraamisesta maahan, kävelimme ringissä. Aluksi ohjasin kädellä maahan ja maahanmeno oli melko hidas, muttakun annoin vain käskyn, niin meni paljon vikkelämmin maahan. Kai se ihmetteli mitä mamma siinä sotkee kädellään kun homma on jo ihan hallussa. Penturyhmän jälkeen kävin kotona vaihtamassa tallivaatteet ja heti menoksi. Chila ei ollenkaan tajunnut mistä moinen eestaas meno ja kieltäytyi tulemasta ovesta, juoksenteli vain even editse eestaas korvat luimussa, vaikka kuinka iloisesti kutsuin. Tämä toistui jokaisella ovella, en tiedä mistä moinen. Nappasin sitten talutukseen pennun. Autoon se meni ihan iloisesti ja tallilla oli kovin onnellinen ja ovi-ongelma oli poissa.
Aina välillä heittelen leluja tai kumipalloa sisällä ja ulkona, ja Chila tuo ne minulle tosi reippaasti. Etenkin kumipallo ulkona on kova sana, se jopa etsitään hangesta ja tuodaan, vaikka häviäisi matkalla. Lisään aina sanat hae ja tuo, mutta ei se niitä vielä ihan ymmärrä. Eleitäni ja käsimerkkejäni se lukee niin hyvin, että välillä se tuntuu ymmärtävän puhetta.
"Olen ihan pieni vieläkin ja mahdun ihan hyvin syliin ja kissan patteripetiin!"
Chila on ollut tosi herkkä reagoimaan minuun nyt, se pissii alleen heti jos kuvitteleekin että tilanne saattaa muistuttaa jotain aiempaa tilannetta jossa se ei toiminut oikein ja minä kielsin, ja sitten se alkaa madella ja pissii alleen jos toistan käskysanan, vaikka siis sillä hetkellä ei olisi mitään hätää ja itse olen koko ajan iloinen ja hyvällä mielellä. Näitä tilanteita tulee nyt aina välillä, ihan yllättäen. Esimerkiksi tänä aamuna laitoin kupin maahan ja pyysin koiran sivulle, kuten aina. Sitten pyysin sen maahan. Olen nyt muutamana kertana pyytänyt maahan enkä istumaan, mutta tänä aamuna Chila ahdistui maahan-käskystä ja alkoi tuo em. matelu ja alle ruikkiminen, vaikka en siis yhtään suuttunut enkä tiukentanut äänensävyä, eikä aiemmin ole vastaavassa tilanteessa ollut ongelmia. Sitten kun pyysin sen mukaani pois keittiöstä ja teetin istu-seiso käskyjä kovilla kehuilla, se alkoi tarjoamaan maahanmenoa. Keittiössä ei vain voinut mennä maahan. En ymmärrä. Pyysin sitten maahan keittiön kynnykselle, missä se juuri ja juuri onnistui, ja vapautin siitä kupille. Muuten on pelkkää plussaa, kun penneli on niin tottelevainen. Tallilla se saa jatkuvasti ihmettelyjä hyvästä käytöksestään ja siitä, että tulee aina kiitoa luokseni kun kutsun. Palkkaan kyllä aina kun tulee, ja yleensä saa jatkaa lantakikkareiden jäljestämistä kaikessa rauhassa. Muutaman kerran se vinkuu ovella kun joutuu jäämään satulahuoneeseen oven taakse, mutta ei ole nyt haukkunut ja murissut siellä ihmisten tullessa sisään. Se on tainnut tutustua tarpeeksi ihmisiin ja välillä siellä on myös tallikissa kaverina, tai tänään oli vanhempi bullgogginarttu. Se ei kauheasti ole innostunut pennusta, mutta antaa Chilan jopa vähän roikkua niskamakkaroissa. Bulldoggi karkasi tänään satlarista (talliinpäin on jäykkä heiluriovi), mutta kiltti pentuseni oli nätisti satulahuoneessa kun tulin ratsastamasta, bulldogin tyhjentäessä heppojen kuivaleipävarastoa... Chila menee tervehtimään kaikkia hevosia nuolaisemalla turpaa, mikä herättää hilpeyttä tallilla. Useimmiten hepat laskevat päänsä ja Chila istuu niiden eteen ja nuolee turpaa. Se myös kovasti olisi lähdössä mukaan aina kun joku lähtee maastoon, joten täytynee ottaa se mukaan piakkoin maastokävelylle. Täytyy vain katsoa että Venla on sopivasti uneliaalla päällä, ettei tarvitse hevoseen niinkään keskittyä.
Lumikököt on kivoja metsästettäviä :)
Vinkupallo rulaa, etenkin kun se pomppii hyvin kantohangella.
