Ulkokuvia

Vaikea kuvattava tuo on, etujalat katoavat lumeen ja loppu on mustaa, plus se tulee aina täysiä kohti jos yhtään kyykistyn.

Musta tulee isona saimaannorppa!

Jee, äkkikäännös mamman luo!

Melkein sain seisontakuvan... Ikää reilu 12vk.

Ensimmäinen rokotus

Chila sai tänään ensimmäisen rokotuksensa ja hurmasi kaikki klinikalla. Odottelimme puolisen tuntia vuoroamme ja tytteli halusi ensin tutkia paikat ja kerätä rapsutuksia, lopulta se nukahti jalkoihini. Vastaantottohuoneessa se oli reipas, mutta jännitti hieman tädin piippaavaa laitetta, joka tungettiin korvan juureen. Sitten kokeiltiin toista laitetetta, joka ei oikeastaan enää häirinnyt, kun kerran siitä hyvästä sai nameja. Kolmannesta laitteesta Chila ei ollut enää pätkääkään kiinnostunut, tutki vai pöytää että löytyisikö lisää nameja. Nameja löytyi, sirua sen sijaan ei. Toivottavasti se lötyisi ensi kerralla, muuten täytyy laittaa uusi. Rokotusta neiti ei edes huomannut.

Ollessamme kassalla sisään tuli jättikokoinen nöffi, joka haukahti valtavan kumealla äänellä. Chila vähän säikähti ja haukahtaen pakeni jalkojeni taakse. Sieltä se kuitenkin tuli samantien esiin ja oli kovasti menossa villille nöffille sanomaan, että "ei täällä riehuta tolla tavalla!" ja haukahti pari kertaa kuin iso koira, ekaa kertaa! Chila selvästi koki klinikan omakseen, olihan se ollut siellä jo tunnin!

Koska olimme lähellä keskustaa, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävimme kiertämässä korttelin Lahden ytimessä. Chila oli aivan megahienosti, valppaana kulki pysyen rinnallani, kuin olisi valmiiksi koulutettu. <3 Autossa karvalallero nukahti heti, mutta kotona oli vielä hyvin energiaa peuhata kissan kanssa.

Portaat rules

Vietimme Chilan kanssa päivää vanhemmillani. Vanhassa puutalossa on paljon erilaisia portaita, joista osa jännitti Chilaa alkuun kovasti mennä alas. Sitten kun neiti hoksasi miten puuportaitakin mennään (muut portaat se onkin loikkinut ongelmitta lausta asti), sitä ei meinannut saada portaista pois. Heti jos silmä vältti, pallero kiisi portaat yläkertaan ja tuli onnesta soikeana kutsusta takaisin alas, selvästi erittäin ylpeänä itsestään. Se myös yritti nukkua portaissa.

Takki on pääasiassa kiva, kun lämmittää, mutta välillä se kutittaa.

Chila on mahtava automatkustaja, mistä saan varmasti kiittää myös pikkuisena tehtyjä matkoja Vantaalta Joensuuhun ja takaisin. Oli Chila sitten, penkillä, jalkatilassa tai boxissa, se pistää maate ja nukahtaa miltei samantien kun lähdetään liikkeelle. Nyt se on matkustellut turvavöissä, eivätkä nekään häiritse yhtään.

Lumijellona

Kerrankin oli häivähdys aurinkoa, eikä ollut ihan tajuton pakkanen. Chila otti ilon irti ja uskaltautui ekaa kertaa vähän sukeltelemaan lumeen.

Kokemusten keräilyä

Pakkasesta huolimatta sain pikkuista vähän innostettua leikkimäänkin pihalla. Välineenä "Mai-pallo", eli emon suosikkilelu kelpasi myös Chilalle.

Yksi ensimmäisiä vieraita oli pieni Saana, joka oli pelottavin asia mitä Chila on ikinä kohdannut. Etenkin kun se kiljui ja paukutti helistintä (Saanan kotona on rotikkauros, joten Saana ei yhtään arastellut pikkuhauvaa)! Pää piti kaivaa mamin kainaloon piiloon... Sitten oltiin tyytyväistä palluraa, kun Saanaa sai katsella hieman kauempaa, ja mieluiten mamman kainalosta.

                              

Inksun mielestä Saana on ihana, sitä ei yhtään jännittänyt. :)

A dream come true

Vihdoin se on kotona. Vuosien suunnittelun ja odotuksen jälkeen, minulla on vihdoin ihan ikioma hauvavauva! Hakureissulla olin Hannan kyydillä ja mukanamme tuli kolme pentua. Hali ja Lina menivät Hannalle, joista Lina viikon päästä omaan kotiinsa Helsinkiin. Mukana oli myös pentujen emo Mai ja Hannan katalonianpaimen Jedi.

Miimiltä lähdössä, vauva kainalossa.

Matka meni nukkuessa, joten uudessa kodissa oli energiaa. Miimiltä saadut lelut olivat hitti!

Heti löytyi sopiva saaliskin...

Tutustuminen kämppäkaveriin, ensin Chila oppi kissatervehdyksen. :D

Osoite vaihtuu

Kyllästyin Vuodatuksen huonoon käytettävyyteen ja blogini muuttaa muualle. Uusi osoite on chilanseikkailut.blogspot.com/.