Chila sai tänään ensimmäisen rokotuksensa ja hurmasi kaikki klinikalla. Odottelimme puolisen tuntia vuoroamme ja tytteli halusi ensin tutkia paikat ja kerätä rapsutuksia, lopulta se nukahti jalkoihini. Vastaantottohuoneessa se oli reipas, mutta jännitti hieman tädin piippaavaa laitetta, joka tungettiin korvan juureen. Sitten kokeiltiin toista laitetetta, joka ei oikeastaan enää häirinnyt, kun kerran siitä hyvästä sai nameja. Kolmannesta laitteesta Chila ei ollut enää pätkääkään kiinnostunut, tutki vai pöytää että löytyisikö lisää nameja. Nameja löytyi, sirua sen sijaan ei. Toivottavasti se lötyisi ensi kerralla, muuten täytyy laittaa uusi. Rokotusta neiti ei edes huomannut.
Ollessamme kassalla sisään tuli jättikokoinen nöffi, joka haukahti valtavan kumealla äänellä. Chila vähän säikähti ja haukahtaen pakeni jalkojeni taakse. Sieltä se kuitenkin tuli samantien esiin ja oli kovasti menossa villille nöffille sanomaan, että "ei täällä riehuta tolla tavalla!" ja haukahti pari kertaa kuin iso koira, ekaa kertaa! Chila selvästi koki klinikan omakseen, olihan se ollut siellä jo tunnin!
Koska olimme lähellä keskustaa, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävimme kiertämässä korttelin Lahden ytimessä. Chila oli aivan megahienosti, valppaana kulki pysyen rinnallani, kuin olisi valmiiksi koulutettu. <3 Autossa karvalallero nukahti heti, mutta kotona oli vielä hyvin energiaa peuhata kissan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti