Australian pystykorva?

Nyt on sitten liimailtu korvia... Vähän hirvittää mikä on lopputulos, kun moisesta liimailusta ei ole kokemusta eikä tähän hätään kukaan kokenut päässyt hätiin. :) Alla kuvat before and after...

               

 

Chila on harjoitellut sivulletuloa ja sivulla istumista tai seisomista, nämä ovat läksyjä pentutokosta. Hienosti sujuu tutuissa ympäristöissä, mutta muiden koirien läsnäollessa harjoittelu on huomattavasti vaikeampaa ja kontakti rakoilee. Kotosalla Chila myös tuo jo aika hienosti lelua minulle ja alkaa myös ymmärtää käskyn "irti". Paikallaoloa se on tehnyt istuen käskyllä "odota" ja se toimii tosi hienosti, saan käydä jopa nurkan takana ja pentu napottaa pää kenossa paikoillaan. Namina käytän kuivattua naudanlihaa tai -mahaa päivittäin. Penturyhmään kokeilin ottaa uusia nameja, jos olisivat kiinnostavampia, mutta tuohan sylkäisi hienot kaupassa loistaviksi mainostetut namit pois. Muuten se kyllä syö mitä vaan, että ehkä pitää vaan ottaa vaikka kurkunsiivuja mukaan... Se on myös keksinyt, että koska kitakin on kasvanut ja hampaat vähentyneet, ei tarvitse enää pureskellä ruokia. Eli kuivatut kananpalatkin nielaistaan nyt kokonaisina ja oksennetaan sitten myöhemmin ylös. Kai sille täytyy vaan antaa jättikokoisia puruluita.

Edit* Piti ihan kokeilla tuota paikallaoloa makuulla, ja hienostihan tuokin toimi, kun vaan ehtii sanoa "odota" ennenkuin pomppaa maahanmenosta ylös. ;) Odottaa makuullakin että kävelen muutaman metrin tai käyn nurkan takana, mutta nousee istumaan jos kestää liian kauan sen mielestä. Käytän naksautusta isossa osassa harjoittelua, se auttaa. Ongelma maahanmenossa on se, että Chila haluaa olla minussa kiinni joten menee makuulle poikittain eteeni tai etukoivet levällään jalkojeni päälle tai jos seison haara-asennossa, pää on jossain takanani... Jos käsken sen sivulta makuulle (tätä emme ole harjoitelleet) se siirtyy myös siitä poikittain eteeni.

Aussietreffit

Eilen tapasimme neljä aussieta ja sheltin, ja kyllä oli porukalla kivaa. Sääkin oli mainio ja lumessa oli ihanaa riekkua. Paikalla olivat Heidi, Napo, Hiro ja Daro, ja Marida, Roosa ja Pepsi. Lopuksi pääsimme vielä Heidille lämmittelemään ja kahvittelemaan ja Chila jatkoi vielä painia Daro-sheltin kanssa, joka on nuori ja juuri sopivan kokoinen painikaveri. Tänään Chilalla on pentutoko, jos tuo herää iltapäivään mennessä...

    

Ensin tutustutaan vähän ja sit painetaan porukalla rinkiä, hepuloiva pentu edellä. :D

    

Chilalla oli aivan mahtava päivä ja etenkin Hiro sai kyytiä oikein olan takaa. Kaikki aikuiset kestivät villoissa roikkuvaa kakaraa todella hienosti, vaikka Roosa-täti sanoikin pari kertaa, että olepas kunnolla. ;)

Harvahammas ja uusi idoli

Chilalta puuttui maanantai-iltana suusta kaksi etuhammasta, tiistaina iltapäivällä suussa tuntui olevan enemmän tyhjiä koloja kuin hampaita. Kulmurit ovat vielä tallella. Nyt on puruluita kulunut ja uudet hienot alahampaatkin jo pilkottavat. Chila on ruvennut vahtimaan, jos se esim. on yksin satulahuoneessa ja joku menee sisään. Eilen se haukkui ja murisi piilosta satuloiden alta. Aika hurja.

Eilen illalla vierailimme ystävilläni, missä Chila tapasi uudelleen Saana-vauvan, jota pelkäsi kuollakseen 8-viikkoisena. Nytkin Saana oli vähän pelottava, mutta kun tuolin alta karkaaminen kiellettiin ja siinä vaan oltiin, niin lopulta Chila meni vähän tutkimaan, että jos tuo nyt ei sitten olisikaan ihan kuolemanvaarallinen. Saana sai kyllä koskea, mutta Chila oli painautuneena minuun eikä voinut ymmärtää miksi en pelasta sitä. Seuraavaksi Chila pääsi takapihalle tutustumaan Rokiin, joka on 4v rotikkauros. Rokia Chila ei pelännyt yhtään, vaan alkoi heti pomppia sen päälle ja matkia sitä kaikessa. Roki sieti pienokaista tosi hienosti ja Chila oli onnesta soikea saatuaan noin komean kaverin. Chila taatusti kirjoittaisi nyt ystäväkirjaan että minusta tulee isona rottweileri. :D

Elämä on leikkiä...

...ainakin mun elukoilla. Chilalla vauhti lisääntyy ja umpihangessa jyrkissä rinteissä painetaan jo aika vauhtia. Mieluiten kenguruloikkaa. Inksun kanssa on myös kiva peuhata sisällä, vaikka Inksu ei enää anna Chilan hypätä jättiloikalla niskaan, painoa on tullut sen verran. Chilalta on lähtenyt yksi etuhammas ja korvat tuntuvat asettuvan tällä hetkellä asentoon "yksi pystyyn-toinen sivulle". Tilasin juuri maitoliimaa netistä... Chila on myös oppinut tuomaan mulle vinkupalloa ulkona, välillä jopa käteen asti. Aiemminhan sitä ei ole yhtään kiinnostanut noutaminen, mutta nyt se jahtaa lumikökköjä ja noutaa sitä vinkupalloa kaukaakin. Vinkupallon avulla pystyn myös pitämään sen hallussa vapaana, vaikka muita koiria menisi ohi. Cool.

Chila on nyt myös täysin rokotettu ja jopa uudestaan sirutettu. Siru oli todennäköisesti pullahtanut ulos samaa tietä jota meni sisään. Nyt täytyy lähetellä Kennelliittoon kopsut papereista ja uuden sirun tiedot. Chila ei edes värähtänyt kun siru laitettiin, olivat kovin vaikuttuneita asemalla.

 

Jäällä on kivaa juosta :)

       Vinkupallo rulaa, etenkin kun se pomppii hyvin kantohangella.

Kaveruksilla alkaa olla reilu kokoero.

Ystävyys ei katso kokoa :)

Sain vihdoin napattua pari kuvaa Chilasta ja Venlasta. Venla on 6v pv-tamma, ollut minulla koulutuksessa kolmevuotiaasta saakka. Se rakastaa yleensä kaikkia, etenkin koiria jotka eivät hauku liikaa. Chila tutustui Venlaan 8-viikkoisena käsivarreltani ja silloin jo se lipoi Venlan sierainta ja Venla nuoli ja hoiti sitä. Niinpä Chila ei pelkääkään hevosia ollenkaan, mutta tottelee onneksi hyvin asettamaani rajaa, kuinka lähelle heppaa hoitopaikalla saa mennä.

                  

Pentutoko ja lenkki ison kaverin kanssa

Penturyhmämme oli tänään ulkona hallin tuplabuukkauksen takia. Puolessa tunnissa ei niin kauheasti kerkeä, mutta harjoittelimme sivulletuloa ja istumista. Chila osaa nämä aika hyvin, tosin se korjaa hetken päästä takamuksensa vinoon jos nostan pääni niin ettei se näe kasvojani. Chila keskittyi tosi hienosti. Istuminen on jännä juttu sen kanssa, se kyllä osaa käskyn mutta joissain tilanteissa saattaa harkita pitkäänkin istuuko ja esim. sivulletulossa istuu miltei automaattisesti. Lopuksi otimme kukin yhden luoksetulon, jossa vetäjä piteli koiraa ja ohjaaja juoksi poispäin kutsuen sitä. Olisi meillä voinut olla enemmänkin haastetta, mutta kiva oli nähdä että tytteli toimii häiriöiden keskellä aika mallikkaasti. Ensi viikko jää väliin, joten seuraava ryhmä meillä on vasta kahden viikon päästä, mikä vähän harmittaa.

Illalla Chila pääsi mukaan uudelle tallille ja harjoitteli odottamista seinään kiinnitettynä kun hoidin hevosta. Aluksi oli kova vinkuna käynnissä, mutta kun sillä ei tulosta tullut, Chila tyytyi makaamaan nätisti villaviltillä. Kun siitä sai kehuja ja nameja, alkoi olla vähän iloisemman näköinen hauveli. Sitten kävimme kävelyllä pimeällä tiellä niin että minä istuin jättikokoisen Väinö-hepan selässä ja ystäväni talutti Chilaa. Teimme pitkähkön kävelyn ja Chilakin saatiin näkyväksi kun sen kaulaan mahtui pehmustettu iso heijastin, joka on tarkoitettu hevosen jalkaan. Chila ei ihmetellyt juurikaan hepan kanssa kävelyä ja käyttäytyi oikein hienosti. Tästä on tarkoitus jatkaa harjoituksia, kunnes jonain päivänä pääseen maastoon niin, että Chila viilettää mukana vapaana...

Punnituskin Chilalla oli tänään; painoa nyt 9,2 kg.

Koululainen Chila

Chila vieraili torstaina tunnin verran luokassani. Se ei juurikaan arastellut koulurakennusta ja riensi tutkimaan paikkoja kun päästin sen luokassa irti. Lapset olivat odottaneet sitä jo monta viikkoa, mutta malttoivat pysyä pulpeteissaan, kun Chila kierteli paikat. Opetan 3-4lk erityisluokkaa ja paikalla oli vain puolikas luokaa, eli neljä lasta. Yksi oli virkannut ketjusilmukoita metritolkulla villalangasta ja käärinyt siitä tiukan pallon, jonka lahjoitti Chilalle. Chila rakastui villapalloon ja lapset Chilaan, ja kun annoin lapsille luvan liikkua, koko porukka pyöri lattialla isona kasana, Chila päällimmäisenä. Lasten päästyä kotiin oven takana kurkisteli jo pari kollegaa, joilta Chila myös sai rapsutuksia ja koirasuklaatakin. Koulu oli siis mahtava paikka. Chila pääsee sinne toisekin, tapaamaan toista puolta luokastani, mutta tällä viikolla moista palkintoa ei voinut heille antaa... katsotaan jos malttaisivat käyttäytyä paremmin ensi viikolla.

Chila on myös alkanut kulkea mukana tallilla tällä viikolla. Muut koirat ovat olleet terveitä monta viikkoa siellä (aiemmin niillä oli mahdollisesti nenäpunkki, mutta se todennäköisesti olikin flunssa ja on nyt jopa tapauksessa poissa) ja Chilan energiamäärä alkaa olla sellainen, että joudun aktivoimaan sitä koko yön jos se joutuu odottamaan kotona tallireissun ajan. Chila pääsi harjoittelemaan käytävällä vapaana oloa siten, että Venla (6v pv-tamma) seisoi hoitopaikalla. Chila tajusi älyttömän nopeasti missä menee näkymätön raja, kun sanoin aina ei sen mennessä liian lähelle kavioita. Seuraavalla kerralla vastakkaisilla hoitopaikoilla oli hevoset, Venlan lisäksi toinen rauhallinen tapaus, ja Chila sai olla vain kapealla käytävällä niiden välissä. Tosi hienosti neiti tiesi rajan ja häntä heiluen odotti harjatessani Venlan. Toki se myös on nyt keksinyt, että hevosenlanta on ihanaa ja siivoaa käytävää kovinkin avuliaasti. Onneksi tallimme pidetään todella siistinä, joten Chila ei ole päässyt saamaan yliannosta lantaa. Kun otin Venlalta sivunarut irti se laski heti päänsä ja nuuhki Chilaa. Chila selvästi muisti sen (7-viikkoisena Chila tutustui siihen sylistäni ja Venla nuolikin sitä) ja nuoli sen sierainta. Sitten Chila yritti kutsua Venlaa leikkiin, mutta heppa ei oikein tajunnut... Harjoittelimme pienen pätkän myös talutusta niin ettei Chila mene hepan jalkoihin. Täytyy kyllä sanoa että pienokainen on todella fiksu. Se on myös opetellut odottamaan satulahuoneessa kun ratsastan ja tavannut neljä innokasta koirakaveria kerralla. Kolme niistä on pieniä (uroksia) ja yksi on valkoinenpaimenkoirauros. Chilaa alkuun vähän hirvitti moinen porukkatapaaminen, mutta hetken päästä se oli jo keksinyt, että yksi koirista on sopivan kokoinen ja nuori, ja sen kanssa alkoi innokas leikki. En ole vielä jättänyt Chilaa vahtimatta poikaporukan kanssa, mutta alku oli lupaava, eikä kellään muista ole ollut ongelmia muiden koirien kanssa, joten eiköhän Chila sovi hyvin jengiin. Chila ja tallikissa myös muistivat heti toisensa ja leikkivät, kun muita koiria ei ollut paikalla.

Huomenna meillä alkaa pentutoko, joten Chila pääsee ihan oikeastikin kouluun. Tähän mennessä Chila on harjoitellut kotona joitain perusjuttuja ja osaa sanat istu, maahan ja seiso, joista vain maahan onnistuu myös häiriöiden keskellä ja vieraissa paikoissa, istu ja seiso vähän epävarmemmin. Se osaa myös odottaa paikoillaan istuen, tulla sivulle (ilman sanakäskyä vielä), seurata vähän ja tulee useimmiten tänne-käskyllä lujaa kohti ja istuu eteeni. Olen käyttänyt naksua yleensä harjoittelussa. Ihmiset ja toiset koirat ovat sille melko suuria häiriöitä, joten saas nähdä mitä keskittymiselle käy penturyhmässä...

Ja tämä on pakko mainita; Chila on ollut sisäsiisti talvilomastani asti! Yöllä se kyllä herättää (ei osaa pyytää, mutta alkaa ravaamaan levottomana eestaas) viiden tunnin unien jälkeen käymään pihalla, mutta työpäiväni ajan odottelee kiltisti jalat ristissä tuloani.

Risut ovat tosi hyviä, niitä popsitaan pitkin lenkkiä.

Tämä "pikkumäki" on ihan asuintaloni takana ja Chilasta on suunnattoman hauskaa hypätä penkalta ja liidellä lumista mäkeä alas. :)

Käpy suussa ja häntä heiluu vimmatusti, kun pikkumäyrä kiipeää mäkeä ylös voidakseen liidellä uudestaan...

Kehitystä tapahtuu

Chila jatkaa kasvamista hurjalla vauhdilla ja painaa nyt 8,4kg. Meillä on ollut hankaluuksia sisäsiisteyden kanssa, koska kovien pakkasten takia ulos oli ikävä tehdä tarpeet. Sisällä vahingot ovat missä sattuu, paperilla vain jos minä en ole kotona. Lomani aikana se kuitenkin alkoi miltei sisäsiistiksi ja mikä hienointa, tänään tullessani töistä se ei edelleenkään ollut tehnyt edes pissaa sisään! Chila myös rohkaistuu koko ajan ja saa itsevarmuutta. Jopa niinkin paljon, että nyt se on alkanut vahtia. Viikko sitten se ei sanonut mitään, kun Osku-mäyris vei jatkuvasti luun sen suusta, Chila vain otti aina sen vapaan luun. Seuraavana päivänä se kuitenkin ärähti kissalle, kun Inksu yritti tulla haistamaan sen luuta. Sitten se meni nurkkaan syömään luuta suojaten sitä kropallaan. Tänään se leikki tosi kivasti Giusa-aussien kanssa. Giusa on sitä pari viikkoa nuorempi ja Chila oli aivan onnessaan leikeistä. Sitten neidit alkoivat syödä ja kanniskella oksanpätkiä ja Chila suuttui Giusalle ihan kunnolla. Se meni rähjäämään Giusan naaman eteen ihan hurjana, aiemmin se on aina alistunut jos toinen on rähjännyt. Chila myös toi oksanpätkäänsä jalkojeni alle suojaan ja olisi mielellään jatkanut ärinää sieltä... Hetken päästä neidit olivat taas kyllä hyviä kavereita. :) Ihanaa kun Chila sai taas peuhata kaverin kanssa hangessa, se on nukkunut yöt nyt tosi hyvin, kun aktiviteettia on riittänyt.

Chilan korvat elävät ihan omaa elämäänsä, tällä hetkellä vasen on miltei koko ajan pystyssä ja oikea on taittunut. Pystykorvia en haluaisi, enkä eriparisia, mutta katsellaan nyt miten ne muuttuvat. Ne saattavat olla päivittäinkin eri asennossa.

 

Aussielapsoset hangessa; Giusa ja Chila

 

Chila sukuloi Vantaalla ja hengaili stadissa

Lauantaina Chila pääsi uutukaiseen kangashäkkiinsä matkustelemaan ja heräsi Vantaalla, jossa auton vieressä jo odottivat Mai-äiskä, Hali-sisko ja Pinja. Vähän Chilaa ensin jänskätti, mutta sitten alkoi leikit sujua pellolla. Halin kanssa menivät lujaa, välillä tuli vähän rähinääkin, jolloin Mai meni heti komentamaan. Enimmäkseen siskokset ja äiti leikkivät kivasti.

 

Mai ja tyttäret

Siskokset kuin ilvekset?

Äiskä katsoo vieressä huolestuneena, ettei mitään satu.

 

Pellolla painelun jälkeen Halilla alkoi treenit, joihin saimme mennä katselemaan. Chila bongasi heti Lina-siskon treeneistä, mutta odotteli oikein mallikkaasti treenien loppua, jolloin pääsi temmeltämään molempien siskojen ja parin muun kanssa. Chila oli alkuun vähän pihalla, kun muut ryntäsivät suoraan painimaan ja juoksenteli porukan laitamilla, mutta lämpeni pikkuhiljaa ja kivaa oli. Olipa mukavaa nähdä siskoja! Chila on selvästi isompi siskojaan, Linan rinnalla se näytti melkein urokselta. :)

Vantaalta matka jatkui ystäväni luo Ruoskeasuolle, jonne jätin auton ja menimme Chilan kanssa keskustaan bussilla. Chila oli hyvin hiljainen ja löysä sylissäni, ilmeisesti yritti olla mahdollisimman huomaamaton meluisassa bussissa. Stadissa emme kauaa olleet, tapasimme ystäväni siellä ja menimme ratikalla takaisin Ruskikselle. Chila viihtyi sporassa ihan mainiosti ja hurmasi muut matkustajat sylistäni. Mannerheimintien liikennettäkään se ei suuremmin ihmetellyt. Ystäväni luona se sitten nukkuikin enimmäkseen kuin tukki.

 

Kuvia oli haastavaa saada vellovasta karvalaumasta... Leikkimässä Hali ja Lina, Chila ja Varpu-bortsu.

Lisää kuvia: Hanna, Bianca ja Miimi saavat kopioida ja käyttää jos haluavat.

Maalla on mukavaa

Lauantaina vietimme Chilan kanssa päivää Kangasalla, maalla. Ensin menimme serkulleni Saijalle ja Chila sai tutustua pihalla Osku-mäyrikseen, sekä aidan läpi Doni-sakemanniin. Pennut painoivat menemään intona Donskun säestäessä tarhastaan, kunnes nappasimme penskat autoon ja ajelimme tätini luo. Siellä odotti myös pikkukoirakolmikko Kati, Eppu ja Veeti (käppänä ja kaksi japanilaista chiniä). Tutustuminen meni onneksi hyvin ja Chila osasi hienosti jättää vanhemmat koirat rauhaan, kun huomasi etteivät ne ole kovin ihastuneita pentuun. Chila ja Osku jatkoivat peuhaamista lumessa ja Eppu katseli epätietoisena niiden menoa. Veeti ja Kati seisoivat kauempana sen näköisinä, etteivät ainakaan taatusti osallistu moiseen. Sisällä koko porukka oli sitten ihan sovussa, tosin Chilalla oli niin älytön meno päällä, että se piti rauhoittaa syliin joksikin aikaa. Chilan elkeissä on myös dominanssia, vaikka se vielä onkin leikin varjolla. Se on toistaiseksi saanut pomppia kaikkien leikkikavereidensa päällä ja mielellään liiskaa niitä vähän ja pitää tassua päällä voiton merkiksi. Osku ei antanut helpolla periksi, vaikka fyysisesti jäikin alakynteen, joten pari kertaa kaverukset piti erottaa toisistaan, kun leikistä tuli rähinä.

Tädilläni on kaksi lemmikkilammasta, Miina ja Manu, joista Miina aikoo pian lisääntyä ja Manu on ahkera puskija. Sarvia sillä ei onneksi ole. Lampaat ovat kesyjä ja ulkoilevat päivittäin, joten ne otettiin ulos ja Chila pääsi tutustumaan. Chila oli ihan rento ja meni heti haistelemaan. Pässikin haisteli ensin kiinnostuneena, sitten se pisti pään tanaan, että kohta pusken, niin ne on kaikki muutkin koirat säikytetty. Chila laski myös päänsä ja tuijotti pässiä samalla silmiin. Pässi pohti hetken ja peruutti sitten pois! Sen jälkeen se ei yhtään uhkaillut Chilaa, katseli vain ihmeissään. :D Chila taas tuli kehuista innostuneena viereeni istumaan ja hakemaan namia, vaikkei itse nähnyt tilanteessa mitään erikoista.

Maastonakista loppui virta iltapäivän aikana, mutta aussietermiitistä ei. Ajattelimme sitten katsoa mihin sen rahkeet riittävät ja palattuamme Saijan luo pistimme Oskun sisään ja päästimme Donin vapaaksi. Chilahan uhosi sille aiemmin päivällä aidan läpi kovastikin... Kyllä meni Chilaltakin ilme vähän erilaiseksi, eikä yhtään yrittänyt pomppia Donskun päällä, kun tajusi että jättiläinen onkin nyt vapaana. Leikkikään ei kyllä onnistunut kuin pienissä pätkissä, kun Doni olisi mielellään astunut Chilaa, joten Saija joutui komentamaan sitä aina välissä. Hauska oli kuitenkin nähdä että Chilaa ei pelottanut, se oli vain terveen varovainen ja kuitenkin valmis leikkimään. Lopulta alkoi sitten väsymys vaikuttaa siihenkin ja autossa neiti sammui kuin saunalyhty. Kyllä se huomattavasti normaalia rauhallisempi oli tänäänkin. :)

 

Leikit käyntiin!

"Kyl mä sullekin näyttäisin, jos olisit aidan tällä puolella..!"

Hampaita ja korvia :)

Tanja ja kummityttöni Nette olivat Chilan mielestä ihania!

Banzai!

Osku opetti Chilan pomppimaan umpihangessa (neiti ei ole sinne aiemmin mennyt, kun ei kerran mammakaan mene edellä).

Haistelua Manu-pässin kanssa.

                       

Pässi harkitsi puskemista, Chila peilasi sen liikkeitä...                                                             ...ja pässi peruutti! Hieno paimenpienoinen. :)

Oho, se onkin noin iso... mutta onneksi aika kiva.

Kotipihaan päästyä pikkuinen ei edes värähtänyt, kun salama räpsähti. :D