Uusi vuosi, uusi blogi

Tervetuloa lukemaan Chilan ja kavereiden edesottamuksista uuteen osoitteeseen, viime vuosi löytyy täältä: http://tuulinelaintarha.vuodatus.net/

Chila otti vuoden vastaan paukutteluista välittämättä. Se kävi pitkällä metsälenkillä päivällä ja peuhasi Mette-lapinkoiran kanssa, illalla se keskittyi luuhun. Ulkonakin piti käydä yöllä, mutta hieman vain pisti korvat luimuun kun oikein paukkui, mitään kiirettä ei ollut sisään.

Joululomalla olemme treenanneet agia yhden ylimääräisenkin kerran, kun kävimme perjantaina Korkeavireellä Ninan ja Sandran kanssa. Itse en osaa edelleenkään ohjata yhtään, kun pitäisi kieppua tiukoissa kurveissa, mutta Chila on tosi pätevä. Se pääsi tekemään pussia (jota ei ole juuri tehty) ja hämmästyi ensimmäisellä kerralla, kun putki olikin ummessa. Kurkistin kerran pussipäästä ja sen jälkeen Chila meni pussia vauhdilla. Kepeille otin johteet kahteen ensimmäiseen väliin. Chila hyppäsi ensin niistä yli, mutta imuuttamalla tajusi jujun. Sitten alkoikin sujua loistavasti, kun pystyin itse menemään kolmanteen väliin asti oikeinpäin ja käännyin vasta siinä peruuttamaan. A:lla teimme toista kertaa kontaktilla niin, että juoksin ohi ja palasin palkkaamaan. Kerran piti sanoa odotuskäsky, sitten Chila pysyi ihan loistavasti vaikka juoksin ohi. Keinua teimme nyt "valmiiksi", eli Savikon opastamien vaiheiden kautta pääsimme nyt siihen, että Chila tekee keinun ihan normaalisti alusta loppuun. A:lle ja keinulle lisäsimme nyt namin alkukontaktille, koska Chila alkoi hypätä A:lle ja siirsi hypyn keinullekin. Treeni oli oikein hyvä, Chila pääsi tekemään lyhyissä pätkissä kahden tunnin aikana monta kertaa. Lopuksi lenkitimme koirat yhdessä ja Chila leikki isovillakoirien kanssa aivan riemuissaan.

Keskiviikkona olimme maalla tätini luona kyläilemässä. Kaksi lemmikkilammasta olivat pihassa, kyseessä on muhkean kokoiset emo ja tytär. Chila meni ensin kohti, jolloin lampaat väistivät ihmeissään. Emo tömisti jalkaansa vihaisena, kun joutui väistämään. Emolla on tapana hyökätä koirien päälle, joten kun Chila kääntyi selin, lammas lähti puskemisasennossa kohti. Chilan vähän hätkähti hyökkäävää lammasta, joten menin heti tueksi. Ohjasin Chilan lampaita kohti, annoin sen ajaa niitä pienen matkaa kauemmaksi ja kutsuin sen heti kehuen pois. Lampaat vietiin sisään ja ponit otettiin ulos. Chila pääsi pienelle heppalenkille ja oli onnellinen. Sisällä se joutui pääasiassa olemaan käskystä levossa, koska serkkuni koiravanhukset eivät saa kiihtyä yhtään. Toinen pikkukoirista, Eppu pelkäsi Chilaa ja istui täristen lattialla. Chila ryömi sitä kohti leuka maassa ja häntä heiluen lattiaa myöten. Kun Chila oli käynyt tällä tavalla tervehtimässä Eppua pari kertaa, Eppu reipastui ja totesi, ettei tarvitse pelätä. Kylläpä olin ylpeä sosiaalisesti fiksusta pennustani! Muutenkin sen kanssa on kiva kyläillä, kun voi luottaa sen käyttäytyvät mallikkaasti.