Kertaillaan

Chila meni sunnuntain harkkakisoissa mineissä möllit ja kisaavat. Oli vielä vähän pihalla mölliradalla, hypyt meni hienosti ilman välipalkkoja, mutta kontaktilla juoksi pysähtymättä ja pyöräyttelin pari kertaa uudestaan takatassut A:lle. Kisaradalla oli jo oma itsensä ja muisti kontaktit hyvin. Kepit piti ottaa vähän hitaammin ja peruuttaen, mutta kaiken kaikkiaan hyvät suoritukset. Lopuksi kun pääsi vielä peuhaamaan kavereiden kanssa, niin oli onnellinen koiruus.

Tiistaitreeneissä palauteltiin kontakteja A:lle targetin kanssa. Kokeili jonkinlaista steppausversiota etujaloilla, kun vaihtelin suuntaa, joten hieman huomautin asiasta. Sen jälkeen nökötti kiltisti suorassa ja nokki tarmokkaasti targettia. Sitten putki, hyppy ja haastava (pakko?)valssi seuraavalle hypylle. Chila vähän ihmetteli sitä, koska samassa kohdassa joku oli kylvänyt maahan nameja. Lopulta kuvio sujui, en edes itse mennyt solmuun! Sitten hypeltiin kahdelle mutkaputkelle, joista toisen suun ohi piti mennä suoraan, se sujui hienosti. Pituus ei ole ongelma, pallo lentää yli edellä. Kepit palautuivat taas norminopeuteen ja vaikeutimme siten, että helpommalla puolella (oik.) menin kokonaan naama menosuunnassa, käsi auttoi koiraa. Hyvin meni! Vasemmalla tarvitsee vielä peruutusavun ensimmäiseltä väliltä alkaen. Meillähän ei ole ohjureita tai verkkoja, mutta pääsemme korjailemaan tätä puutetta viikonloppuna.

Chilan lempipuuhaa; lumikökköjen perässä rinnettä alas, sitten täysillä ylös.

Kotona olemme vähän tokoilleet viikon aikana. Ulkona olemme tehneet pari kertaa kapulaan tarraamisharjoituksia ja Chilan epäröinti kapulaan tarttumisesta on hälventynyt jo hyvin. Viimeksi vain alkoi taas olla niin, että lelun kiinnostavuus ei riittänyt, jotta kapulasta olisi voinut päästää irti, joten minä taas juoksentelin ympäristön asukkaita viihdyttäen, hihkuen ja lelua heiluttaen koiran juostella kapula suussa hyppiessa jopa minua päin, edelleen kapula tiukasti suussa... Täytyy taas hankkia kovempaa vinkuva lelu, jonka saan naruun kiinni. Seuraaminen on nyt ykkösaihe, kontakti on kärsinyt. Ilmeisesti neidillä on joku uhmakausi tms. menossa, kun joka alueella on nyt havaittavissa opittujen asioiden "unohtelua". Treenejä on siis helpotettu ja seuraamispätkät ovat lyhyitä, pääasia että kontakti säilyy. Jos vire on hyvä niin säilyyhän se. Luoksetuloja on tehty muutama, se toimii loistavasti ja liike on viilausta vaille valmis. Paikkamakuussa Chila on nyt keksinyt kenottaa toisella lonkalla. Tätä on myös korjailtu, samoin olen alkanut vaatia pään suuntaamista eteenpäin, vaikka itse kiertäisin koiraa. Tämä on haastavaa, koska Chila on aina halunnut vain tuijottaa minua. Lisäksi peruutus alkaa sujua hyvin, kunhan ohjaan koiraa kropallani. Paria temppuakin on vähän harjoiteltu.