Kunto kohenee

Chila 4kk

Kävin eilen Lotta Vuorelan luennolla koiran fyysisen kunnon kehityksestä. Hyvä luento ja olin tyytyväinen, kun tajusin tietäväni aika paljon koiran kunnon kehittämisestä ja vaalimisesta, koska koiran fysiikka toimii niin samalla tavalla kuin hevosen. (Olen vanhana kenttäratsastajana perehtynyt aika paljon hevosen kuntotreeniin.) Sain myös monia tarkennuksia treenitapoihin ja määriin, koska jonkin verran täytyy tietysti soveltaa matkoja, määriä jne. Hyvällä pohjalla siis ollaan, Chila on kehittänyt peruskuntoaan monipuolisesti. Tällä hetkellä on käynnissä kunnon kohotus, kun ikääkin on jo huimat 1v 2kk. Chila rakastaa lunta ja siellähän on pakko liikkua lähinnä gasellimaisesti pomppien, mutta pyrin lisäämään juoksun määrää hangessa, tai jos se ei onnistu, ravin määrää muualla kuin hangessa, ettei yli-innokas lumisukeltaja mene jumiin. Hiihtämään olisi hinku, mutta valittettavasti näyttää siltä, että järven jäälle ei tänä talvena ole asiaa. Ehkä hiippailen syrjäisemmälle ladulle iltamyöhällä harjoittelemaan koirahiihtoa.

Huomasin olleeni laiska seuraamistreeneissä, joten tällä viikolla on tehty seuraamisia eri pituisissa pätkissä joka päivä. Häiriönä toinen koira on pahin, sitä pitää treenata paljon lisää. Paikka on hyvä ja olen saanut namikäden häivytettyä miltei kokonaan pois. Tein myös pari luoksetuloa kooten liikkeen ja hienosti meni! Tänne-käskyllä täysiä kohti, loppumatkasta liki-käskyllä suoraan eteen ja sivu-käskyllä hervottomalla pompulla sivulle. Olemme tehneet myös kapulaan tarttumisharjoituksia (Chila epäröi hetken, ennenkuni ottaa kapulan suuhun). Potkin kapulaa pihalla, ja aina tarrattuaan kapulaan Chila saa hyökätä vinkulelun kimppuun. Tämä toimii, lisää harjoitusta vain. Pitoharjoituksissa sisällä Chila pitää jo kiltisti metalliakin ja pystyy jopa ottamaan pari askelta kapula suussa. Hiljaa hyvä tulee. Paikkamakuu on hyvä, täytyy vain lisätä häiriötreeniä.

 Agissa Chilalla oli huono päivä tiistaina, johtuen siitä että olen sairastellut viime aikoina paljon. En ole välillä pystynyt puhumaan ollenkaan, joten treenailu oli tosi vähillä. Chila alkoi keräämään liikaa paineita ja oli "lukossa" tiistaina (vahtivietti kukoisti ja se oli hieman putkiaivoinen, eikä kuunnellut kunnolla). Treenien aikana se alkoi rentoutua, mutta esim. käyttäytyi kuin ei olisi eläissään keppejä nähnyt. Otettiin siis vain helppoja juttuja pienissä pätkissä ja koira alkoi taas käyttäytyä normaalimmin. Positiivista oli, että se repi vimmaisena nännikumia, vaikka palkkasin välissä nakeilla! Ennen on aina hävinnyt kiinnostus leluun, jos saa nameja. Seuraavana päivänä kävin pitkällä metsälenkillä Tiinan ja lappalaisten kanssa ja illalla tokoilin, Chila oli jo onnellinen oma itsensä. Tulipahan testattua, kauanko tuo otus kestää ilman aivoduunia, ei kauaa.