Viime viikonloppuna mökkeilimme koko perheen voimin, eli sukasta vapautettu Inksukin pääsi mukaan. Sen mielestä mökillä oli huippua, koska siellä voi kiivetä kattoparruihin. Chila oli onnessaan, kun Inksukin oli mökillä ja vähintään yhtä onnellinen serkultani saamastaan uudesta pehmolelusta. Ulkona pidin sen paikasta riippuen aika tiiviisti lähelläni ja se kannatti: kyykäärme makasi keskellä tietä ja Chila oli menossa suoraan katsomaan, onko se keppi. Saimme käärmeen tapettua ja katsoin mitä Chila tekee, kun käärmeen peräpää kiemurteli vielä maassa. Chila olisi kovasti halunnut mennä leikkimään sillä, joten odotin että on lähellä ja sitten kielsin tiukasti. Muutaman kerran kokeili silti lähestyä, en usko että kieltoni jäivät tarpeeksi vahvasti sen mieleen. Olisi ollut paljon parempi, jos se olisi pelännyt luikeroa...
Chila ui mökillä tosi paljon, mutta sille piti koko ajan heittää jotain. Tennispallo on huippu, ja onneksi saimmekin niitä kassillisen tutulta pro-pelaajalta. Chila sai huomiota yllin kyllin myös sukulaisiltani ja koulutti heti monta hyvää rapsuttajaa ja leikittäjää. Tosin se oli myös sitä mieltä, että omistaa mökin, joten kukaan ei saa liikkua ilman Chilan lupaa. Ainakaan yöllä. Ja ainakaan taskulampun kanssa. Näistä oli hieman keskustelua, taas pääsimme eteenpäin... Olen todennut, että se tarvitsee todella selkeät toimintaohjeet tuollaisiin tilanteisiin, ja tämä vaatii välillä, että nappaan sitä niskasta tai selätän. Vasta näin toimittuani, on pöhinät alkaneet vähentyä. Chila on yleensä iloisempi saatuaan satikutia, ihan kuin sanoisi, että "kiva kun mamma kerroit vihdoin, ettei tolle ihmiselle oikeasti saa murista!" Välillä tarvitsisin jonkin tulkin tuolle otukselle, se kun on toisaalta taas niin kamalan herkkis, ettei yhtään voi ärähtää sille. Kai sen vahtivietti vaan on niin vahva, että siinä tilanteessa tarvitsee myös erilaista käsittelyä. Se vahtii nimenomaan piha-alueita, etenkin omaa, vanhempieni ja tallin pihaa, mutta välilllä myös mitä tahansa aluetta, jolla olemme oleilleet yli 5 minuuttia. Se ei pelkää mitään elottomia juttuja, kovaakaan ukkosta tms, mutta murisee lähinnä ihmisille, etenkin jos kuuluu lasten ääniä. Lapset saavat kyllä ohittaa nykyään läheltäkin ilman reaktiota.
Mökiltä ajelimme suoraan Löytylle, kissa vain jätettiin matkalla kotiin, ja treenasimme Tanjan ja Aijan kanssa tottista. Seuraaminen alkoi sujumaan ihan eri tavalla, kun saimme neuvoja ja joku huuteli meneekö suorassa jne. Olemme muutenkin ottaneet nyt vähän tottista päivittäin, seuraaminen etenkin saisi vahvistua. Jos vaikka oppisin kävelemään hiipimättä ja pitämään olkapääni suorassa. Lopuksi teimme esineitä, vasta toinen kerta Chilalle. Chila ei alkuun kiinnostunut vieraista leluista, vaikka yritin leikittää. Kolme lelua vietiin kaistaleelle metsään ja Lähdimme Chilan kanssa etsimään yhdessä, Chila vapaana. Se ottikin kaikki lelut suuhunsa innokkaasti ja toi minulle pari-kolme metriä. Mun pitää vain pysyä tarpeeksi lähellä, jotta saan palkattua tuonnin. Viimeistä etsi jonkin aikaa, mutta haisteli innolla ja sinnikkäästi. Näytin kädellä suuntaa, mistä etsiä, niin lelukin löytyi.
Chila on ollut nyt useamman kerran myöhäisellä ratsastuslenkillä mukana. Illalla on ollut siedettävä lämpötila ja olemme menneet metsätiellä ja umpimetsässä. Sekä Venla että Chila ovat tykänneet kovasti, ja otamme aina myös laukat, jolloin Chila on selvästi kilpailumielellä ja Venlakin välillä painaa vähän kädelle, että ohitetaanko tuo. Olemme myös kohdanneet vieraan hevosen kapealla tiellä, eikä Chila pelännyt yhtään, seisoi iloisena Venlan vieressä, kun odotimme että toinen ohittaa. Myös sauvakävelijöitä olemme tavanneet, eikä Chila enää välitä sauvoista yhtään. Se kävelee myös käskystä Venlan rinnalla, olen siitä tosi ylpeä. Se ei myös koskaan pöhise mitään kun Venla on mukana, ilmeisesti 600-kiloinen hevonen on sen mielestä tarpeeksi turvallinen seuralainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti