Olemme mökkeilleet ja Chila on oppinut uimaan ilman minun tai kaverikoiran vetoapua. Se ei enää räiskytä vaan ui aika nopeasti. Veteen se ei juuri mene jos en heitä keppiä tms, mikä on ihan hyvä. Sorsaperheen perään se meinasi lähteä, mutta mä saan uida rauhassa, ei sillä suurempaa hätää ole mun hukkumisesta.
Maanantaina oli hakutreenit täällä Lahdessa ja läsnä oli pari vierastakin maalimiestä. Chila lähti taas pikana matkaan ja meni maalimiesten luo ilman epäröintiä. Ekat kaksi olivat näkyvillä ja menin perässä, mutta en kehunut kuin vähän. Kolmas meni piiloon ja Chila perässä hienosti. Neljäs meni n. 40 metriin ja kunnolla piiloon. Chila alkoi epäröidä 30m jälkeen ja palasi takaisinpäin, mutta ei pelästynyt yhtään, vaan jatkoi etsimistä ja kaartelua. Se ei tajunnut avata nenää, mutta juoksi tuulen alle, mistä sai heti vainun ja maalimies löytyi. Maalimies syötteli Chilan pois, eikä se kaivannut mammaa yhtään. Jäi tosi hyvä mieli, toivottavasti saadaan pian taas treeniryhmä kasaan. Valjaat sille pitäisi varmaan hankkia, tempoo ja ottaa vauhtia peruuttamalla niin kovasti lähettäessä, että on hankala pitää pannasta.
Eilen olimme mätsärissä Maikin Lemmikkikellarin pihalla. Pentuja oli yli 40, mutta Chila esiintyi pirteänä. Tuomari ei seisottanut juuri ollenkaan, juoksutti vain. Chila sai punaisen, mutta oli punaisten kehässä liian innokas ja veti hieman, emme siis sijoittuneet. Hieno bordercollie mulla kuitenkin... Kysyivät sekä ilmoittautuessa ja tuomari vielä kehässä, että "Onhan tämä bordercollie?" Parasta antia oli meidän osalta oikeastaan kolme pikkupoikaa, jotka tulivat juoksentelemaan kehänauhan luokse ihan meidän taakse, kun punainen kehä alkoi. Chila alkoi pöhistä, mutta onneksi isommat koirat odottivat kehän vieressä pienten juostessa, joten teetin Chilalla tottista. Se pääsi melko nopeasti yli pöhinastä ja alkoi innolla tehdä tehdäviä. Takaisin kehään mennessä pojat olivat edelleen ihan takanamme, mutta Chila vain tuijotti minua innostuneena! Jes, kyllä me ne möröt voitetaan... Paikalla oli kaksi muutakin aussiepentua, molemmat red merlejä uroksia. Lucan kanssa Chila pääsi lopuksi riehumaan vanhalle raviradalle ja kyllä oli kivaa. Chila painoi täysiä ja Luca (Glennhousesin kasvatti) vinkuen perässä, kun ei päässyt yhtä lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti