Liitelyt & vähän tokoa

Tiistaitreeneissä on nyt ollut hyvä fiilis sekä minulla, että Chilalla.

Viikko sitten: Teimme heti alkuun hypyn ja siitä n. 60:n asteen kulmassa kepeille. Chila on mennyt keppejä vain suoraan, eikä koskaan hypyltä. Noh, nappasin nakkikäteen koiran hypyn jälkeen ja sehän paineli kepeille kuin vanha tekijä! Palkkasin parin välin jälkeen ja otimme saman uudestaan vähän vähemmällä vauhdilla. Sain mennä koko kepit etuperin ja ilman välipalkkoja, näytin vain kädellä mistä pitää mennä! Jes, läpimurto on tapahtunut. Sitten otimme ohjauskuvioita ja kerrankin kykenin toteuttamaan ne heti ensi yrittämällä, kyllä tuli hieno fiilis. Pyörittelyjen jälkeen menimme taas kepit ja vau, se meni ne toisestakin suunnasta upeasti ja kepeiltä kaarto putkeen ja sieltä renkaaseen. Se tuli huonosta kulmasta ihan vinosti renkaalle, mutta tähtäsi keskelle ja hyppäsi. Otimme vielä pari kertaa pelkän renkaan. Ensin Chila täräytti hieman takapolviaan, kun heitin pallon liian aikaisin eikä se keskittynyt hyppyyn. Uusi yritys, pallo piilossa, ja heitin vasta renkaan jälkeen. Hyvin meni. Chilan hyppyjä ja kaarteita on nyt ilo katsoa, se on saanut reilusti lisää voimaa hankitreeneistä.

Eilen: Chila hyppää nyt esteet enimmäkseen medikorkuisina. Nyt otimme maxi-muuria. Chila ei kokenut sitä mitenkään hankalana, en tiedä huomasiko edes kunnolla, että este oli melkoisen iso. Chila hyppää pitkiä hyppyjä ja potkaisee takajalat aivan suoraksi taakse. Minun pitää siis vain ohjata se niin, että sille jää tilaa ponnistaa, eikä ongelmia pitäisi tulla. Harjoittelimme taas myös jarrun käyttöä, eli askel/nopea käsimerkki ennen estettä, mistä koira tietää, että esteen jälkeen tulee tiukka kaarros. Teimme myös putken suun ohi kuljettamista, se meni hienosti. Itse unohdan vain aina vaihtaa kättä, eli jos U:n muotoinen putki on vasemmalla puolellani, ohjaan vasemmalla kädellä ohi ensimmäisestä suusta ja oikealla kädellä näytän että pitää mennä taaempaan. Ehkä vielä opin. (Chila menee kyllä oikein näissä harjoituksessa, mutta vaikeampien ratojen varalta tuo on opittava.) Keinu meni hienosti ja kepit myös. Chila tarvitsee vielä minut rinnalleen kepeissä, menee kaksi ensimmäistä väliä edelläni, mutta sitten jää odottamaan jos en ole kohdalla.

Nina antoi treenien jälkeen vielä toko-neuvoja meille.

- Alan harjoittelemaan jäävien kokoamista ja varmistan (rauhallisella) käsimerkillä, että Chila pysähtyy niille sijoilleen. Seiso ja maahan menivät hienosti, istu on oudompi, mutta Chila istui kyllä heti käskystä. Nami on oikeassa kädessäni, siitä napakka, muttei hätiköity käännös koiraan päin, kun haluan palkata. Samalla näen, että se todella pysähtyy, jos treenaan yksin.

- Aina pitää miettiä mitä harjoittelen, montako askelta (suht hitaita!) aion ottaa ennen käskyä. Seuraamista ei nyt vahdata.

- Luoksetulossa alan häivyttää "liki"-käskyä, kropalla vain apu lopuksi. Edestä sivulle siirtymisessä namit molempiin käsiin ja kädet sivulle. (Yrittää välillä ennakoida sivulle siirtymistä.) Palkkio oikeasta kädestä, kun on suora, sitten sivulle ja palkka vasemmasta kädestä.

- Seuraus ja kontakti ovat hyviä.

Olen myös aloittanut taas aktiivisen ratsastamisen kolmen kuukauden tauon jälkeen. Onnellinen Chila siis pääsee taas talleilemaan ja päätti sen kunniaksi vaihtaa hevosten ravintoon. Se veti puoli litraa turvotettua soijaa naamariinsa ja kyllä sen jälkeen ripuli lensi. Vuorokauden paasto korjasi tilanteen ja mitään se ei oppinut, väkisin yritti tänäänkin karata soijapurkille.

Korkeavireellä

Meillä oli Ninan vetämät agitreenit taas Korkeavireellä. Aluksi Chila sai alkuverrytellä painattamalla Kidan kanssa pitkin parkkista ja kivaa oli. Seurasin välillä muiden suorituksia ja olin onnellinen, että Chila oli eri huoneessa odottamassa. Radalla ollut belgi hyökkäsi aidan yli takaosastolla keppejä treenailevan Kidan kimppuun. Onneksi Maija reagoi nopeasti ja nosti Kidan ilmaan, eikä fyysistä vahinkoa tapahtunut. Säikähdin itsekin ja lähdin pihalle Chilan kanssa, joka sai hieman lukossa olleen Kidan taas leikkimään kanssaan.

Teimme kontaktipainotteista rataa pätkissä ja Chila oli aivan mahtava, selvästi halusi osoittaa minulle, ettei aio enää ikinä uhmailla minulle ja keskittyi superhienosti. Teimme meille uusia käännöksiä ja hyvin sujui. Puomilla minun pitää miettiä alkukontaktia ja tehdä jokin jarrutusmerkki ensin tai laittaa siihen nami, koska Chila loikkasi sinne miten sattuu. A oli hyvä ja keinulla piti kerran hieman auttaa, sitten Chila muisti miten homma menee. Lopuksi menimme takaosastolle tekemään vinokeppejä erikseen. Sain nostaa kepit lähes pystyyn ja juosta hitaasti eteenpäin ja Chila pujotteli hienosti! Olin erittäin tyytyväinen treeneihin ja koira oli ihan poikki (=onnellinen myös), se keskittyi niin valtavasti.

Lopuksi joskus viikko sitten otettuja pakkaskuvia Vesijärven jäällä:

Kohta hyppään kaaressa linssiin!

 

Onnea pienestä oksanpätkästä.

Pakkasmuotia ja agitreenit

Chila on lukenut rotumääritelmästään tasan sen ensimmäisen sanan, australialainen. Osuus ilmaston mukaisesta karvapeitteen määrästä on jäänyt pieneltä lukematta ja niinpä neiti on oikein kauniissa karvassa, jota vain on kovin ohuelti. Positiivista tässä on se, että karvanlähtöä ei juurikaan ole ja omistaja pääsee stailaamaan koiruutta mielin määrin erilaisilla talvivermeillä. Tassut ovat kovilla ja olemme juuri ja juuri pärjänneet, kun rasvaan anturat aina ennen ulos menoa. Nyt on tilauksessa myös fleecetossut, jotka olivat kaikista kaupoista loppu. Chilan viime aikojen shoppailuihin on kuulunut Back on track-loimi, Hurtan fleece (oli hyvä tarjous, joten Chila sai samanlaisen kuin Halilla alemmissa kuvissa, mutta punaisen) ja vetovaljaat ja -köysi. Niitä emme ole vielä testanneet, odotamme hieman lauhempaa keliä. Lisäksi tein itse viikonloppuna Chilalle turkistakin. Äitini varastoista löytyi hylättyjä tekoturkispalasia, joten kasasin (Chilan seistessä kiltisti vähän väliä mallina) Chilalle niistä takin, johon tein fleecevuoren. Hyvin toimi, tänään oli virallinen testipäivä.

Kyllä nyt kelpaa ulkoilla paukkupakkasilla!

Mikä tärkeintä: uudessa takissa voi myös loikkia lumipallojen perään.

Eilen saimme agitreenit pidettyä, kun juuri sattui lauhempi päivä. Chila oli aivan mahtava, uhmailusta ei ollut enää tietoakaan. Leluna oli pitkästä aikaa narupallo, ja Chila ilahtui pallosta niin, että juoksi sen kanssa erittäin bortsumaisesti ympäri hallia monta kierrosta. Teimme uusia ohjauskuvioita hypyillä ja jänniä pimeitä putkikulmia, koira toimi loistavasti, kun vain tajusin itse jujun. Mukana oli myös okseri, joka ei Chilan hyppytekniikalla tuota ongelmia. Keinu meni hienosti ja rauhallisesti alusta asti, Chila selvästi nyt tieti heti, ettei se ole puomi. Lopuksi vielä kepit. Chila puhkui innosta, haki suoraan oikeaan väliin ja pujotteli itsenäisesti pari ekaa väliä ennenkuin tajusin edes naksauttaa. Korkeavireen vinokepit ja sen jälkeinen tauko ovat siis tehneet tehtävänsä.