Hiihtoa ja muotia

Maanantaina Chila pääsi vetovaljaisiin jäälle ja itse pidin köyden kädessä, sukset jalassa. Ensin Chila oli epävarma, mutta muisti sitten, että mammahan menee suksilla kovaa, mikä on hyvä, joten se lähti innoissaan edelle. Aina kun köysi kiristyi, kehuin kovasti ja se jopa muisti viime kesänä rullisten kanssa harjoitellun sanan "go". Se ravasi reippaasti köysi kireänä edelläni ja kannustettuna välillä laukkasikin pätkiä ja vilkaisi taakseen nauraen ja häntä pyörien innosta, välillä köysi oli ihan kunnolla kireänäkin ja se lisäsäsi oikeasti vauhtiani hieman. Se muisti myös suunnat ja jäällä, jossa ei ollut mitään "teitä" ja kääntyi sinne minne huutelin. Aika hienoa! Annoin sen "vetää" 10 minuuttia ja sen jälkeen se oli aivan riemuissaan suorituksestaan. Lopun lenkin se juoksi vapaana.

Tiistaina Chila sai kennelyskärokotteen, joka -yllätys- ruiskutettiin sieraimeen. Siinä on elävää virusta, joka alkaa heti lisääntyä limakalvolla, joten rokoten on huimasti tehokkaampi kuin niskaan annettava. Chila ei tykännyt nenään tiputetuista tipoista yhtään ja mulkoli Juha Pärnästä sen jälkeen hyvin epäluuloisesti, kun tämä vielä tarkisti korvat, suun ja sydänäänet. Palkaksi saatu nami vähän lohdutti ja muutenhan koko asema oli täynnä ihania hajuja juoksuiseen nenään. Valitettavasti en ajatellut rokotusaikaa varatessani, että aamuaika tarkoittaa, ettemme pääse sinä päivänä hiihtämään. Sen jälkeen satoikin sitten urakalla lunta ja täällä on ollut öisin -25, että kivaa kevättä vain kaikille.

Treenitauolla voinkin tehdä muotipostausta:

Chila sai uuden toppiksen kevät-alesta, koska se tarvitsi lämpöisen toppatakin etenkin tallille, jossa BOT ei ole paras ratkaisu. Ainoa malli, joka sille sopi (Pomppa olisi voinut sopia, mutta niitä ei ole tarjouksessa missään), on Rukka. Mallin ja värin (pinkki!!) takia sitten ostin sen, mutta takki on kyllä vähän kummallinen ja vaatii tuunausta. Koko on isompi kuin muissa merkeissä, eli oli otettava 50, vaikka Chilan koko on 55. Jalkalenkit ovat liian kireät ja jos vatsan alle kiinnittää lumilukon, ei mahakappaleen tarroja saa kunnolla paikoilleen. Jos taas ei kiinnitä lumilukkoa, takki voi aueta kun juoksee. Siksi en täydellä hintaa tätä olisi ostanutkaan ja olen siitä Rukalle lähettänyt palautettakin. Pohdin vielä, miten saan vahvistettua mahakappaleen kiinnityksen. Silitettävästä heijastinkankaasta tein takkiin jo Chilan nimen, joten tärkein tuunaus on hoidettu...

Perjantaina Chila pääsi taas valjaisiin mahtavassa kelissä. Se viipotti ravilla menemään, ei oikeastaan vetänyt, mutta käysi kireällä mentiin ja uskaltauduin jo kiinnittämään sen vyöhöni. Chila alkoi oppia, että pitää mennä suoraan edessäni, eikä kaartaa koko ajan vasempaan. Kun sitä kovasti kehui, se välillä sai pienen hepulin, sitten setvittiin köysi ja jatkettiin matkaa. Se oli nyt valjaissa parikymmentä minuuttia, sitten se sai juosta jäällä pallon perässä antaumuksella. Kun hiihdin takaisin, Chila oli vapaana, mutta ravasi koko ajan tiukasti edessäni köydenmitan päässä. Sanoin muutaman kerran vapaa, mutta Chila pisti korvat luimuun, että justhan opetit, mun kuuluu kulkea tässä. Mun pieni tosikko.