tiistai 6. maaliskuuta 2012

Oreniuksen valmennus ja hiihtoa

Sunnuntaina olimme VAU:n hallilla Anna Oreniuksen agikoulutuksessa. Chila mörköili outoon paikkaan tullessa, mutta kun se tajusi, että täällä aksataan, ilme muuttui ihan toisenlaiseksi. Rata oli pitkä ja haastava, mutta teimme sitä pieninä pätkinä ja onnistuin pyörittelemään koiraani jopa välillä sinne minne pitikin. Sain hyviä neuvoja ja oli hyvä, että joku vaati taas meiltä vähän lisää ja erilaisia asioita kuin normitreeneissä. Chila kääntyi todella hyvin ja teki esim kepit hienosti, niiltä suoraan A:lle. Kontaktilta se sai yhden palkan ja siitä jatkoimme rataa, hienosti sujui. Anna totesi, että se tulee muutes aika lujaa kontaktille... Chila oli vähän innoissaan, joten hyvä ettei lentänyt puolivolttia, kun pysäytti itsensä A:n alastulossa. Ainakin sillä on selkeä ajatus mihin pitää stopata.

Maanantaina teimme iltalenkin jäällä, Chila oli ensimmäistä kertaa mukana kun hiihdin. Sillä oli uutukaiset Janutexin tossut jaloissaan ja alkuhämmennyksen jälkeen se ihastui tossuihin, koska tassut pysyivät lämpiminä, jäinen lumi ei sattunut anturoihin, ja silti pääsi lujaa. Hassun näköinen se kyllä oli vetäessään hepuleita, sen mielestä oli myös loistavaa että minä kuljin tavallista lujempaa. Kerran se juoksi suksien "alle", mutta tossut estivät sitä satuttamasta itseään ja sen jälkeen se osasi varoa pidentyneitä jalkojani. Jos käskin, se ravasi rinnalla, mutta muuten vaihteena oli vain ja ainoastaan täyttä kiitoa ja hepuliloikkia.

Tänään olimme agitreeneissä ja Chila toimi hienosti, itse olin hieman homeessa (ko. ainetta tulee haisteltua töissä sen verran, että aivotoiminta on melko onnetonta työpäivän jälkeen). Sain kuitenkin lopulta tehtyä takaakiertoja ja päällejuoksua, tajusin ehkä jopa taas jotain uutta. Chila teki kepit loistavasti oikealta, mutta vasemmalta se jätti tietyn välin menemättä. Sunnuntaina olimme tehneet keppejä vain oikealta, joten nyt oli asiat vasemmalta outoja. Autoin vähän enemmän siltä puolelta ja Chila alkoi taas innostuneesti hakea rytmiä. On se mahtava otus.

Vuosi on toisaalta mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että on jo kauan, kun se oli tällainen pieni piiskahäntä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti