Chila vieraili torstaina tunnin verran luokassani. Se ei juurikaan arastellut koulurakennusta ja riensi tutkimaan paikkoja kun päästin sen luokassa irti. Lapset olivat odottaneet sitä jo monta viikkoa, mutta malttoivat pysyä pulpeteissaan, kun Chila kierteli paikat. Opetan 3-4lk erityisluokkaa ja paikalla oli vain puolikas luokaa, eli neljä lasta. Yksi oli virkannut ketjusilmukoita metritolkulla villalangasta ja käärinyt siitä tiukan pallon, jonka lahjoitti Chilalle. Chila rakastui villapalloon ja lapset Chilaan, ja kun annoin lapsille luvan liikkua, koko porukka pyöri lattialla isona kasana, Chila päällimmäisenä. Lasten päästyä kotiin oven takana kurkisteli jo pari kollegaa, joilta Chila myös sai rapsutuksia ja koirasuklaatakin. Koulu oli siis mahtava paikka. Chila pääsee sinne toisekin, tapaamaan toista puolta luokastani, mutta tällä viikolla moista palkintoa ei voinut heille antaa... katsotaan jos malttaisivat käyttäytyä paremmin ensi viikolla.
Chila on myös alkanut kulkea mukana tallilla tällä viikolla. Muut koirat ovat olleet terveitä monta viikkoa siellä (aiemmin niillä oli mahdollisesti nenäpunkki, mutta se todennäköisesti olikin flunssa ja on nyt jopa tapauksessa poissa) ja Chilan energiamäärä alkaa olla sellainen, että joudun aktivoimaan sitä koko yön jos se joutuu odottamaan kotona tallireissun ajan. Chila pääsi harjoittelemaan käytävällä vapaana oloa siten, että Venla (6v pv-tamma) seisoi hoitopaikalla. Chila tajusi älyttömän nopeasti missä menee näkymätön raja, kun sanoin aina ei sen mennessä liian lähelle kavioita. Seuraavalla kerralla vastakkaisilla hoitopaikoilla oli hevoset, Venlan lisäksi toinen rauhallinen tapaus, ja Chila sai olla vain kapealla käytävällä niiden välissä. Tosi hienosti neiti tiesi rajan ja häntä heiluen odotti harjatessani Venlan. Toki se myös on nyt keksinyt, että hevosenlanta on ihanaa ja siivoaa käytävää kovinkin avuliaasti. Onneksi tallimme pidetään todella siistinä, joten Chila ei ole päässyt saamaan yliannosta lantaa. Kun otin Venlalta sivunarut irti se laski heti päänsä ja nuuhki Chilaa. Chila selvästi muisti sen (7-viikkoisena Chila tutustui siihen sylistäni ja Venla nuolikin sitä) ja nuoli sen sierainta. Sitten Chila yritti kutsua Venlaa leikkiin, mutta heppa ei oikein tajunnut... Harjoittelimme pienen pätkän myös talutusta niin ettei Chila mene hepan jalkoihin. Täytyy kyllä sanoa että pienokainen on todella fiksu. Se on myös opetellut odottamaan satulahuoneessa kun ratsastan ja tavannut neljä innokasta koirakaveria kerralla. Kolme niistä on pieniä (uroksia) ja yksi on valkoinenpaimenkoirauros. Chilaa alkuun vähän hirvitti moinen porukkatapaaminen, mutta hetken päästä se oli jo keksinyt, että yksi koirista on sopivan kokoinen ja nuori, ja sen kanssa alkoi innokas leikki. En ole vielä jättänyt Chilaa vahtimatta poikaporukan kanssa, mutta alku oli lupaava, eikä kellään muista ole ollut ongelmia muiden koirien kanssa, joten eiköhän Chila sovi hyvin jengiin. Chila ja tallikissa myös muistivat heti toisensa ja leikkivät, kun muita koiria ei ollut paikalla.
Huomenna meillä alkaa pentutoko, joten Chila pääsee ihan oikeastikin kouluun. Tähän mennessä Chila on harjoitellut kotona joitain perusjuttuja ja osaa sanat istu, maahan ja seiso, joista vain maahan onnistuu myös häiriöiden keskellä ja vieraissa paikoissa, istu ja seiso vähän epävarmemmin. Se osaa myös odottaa paikoillaan istuen, tulla sivulle (ilman sanakäskyä vielä), seurata vähän ja tulee useimmiten tänne-käskyllä lujaa kohti ja istuu eteeni. Olen käyttänyt naksua yleensä harjoittelussa. Ihmiset ja toiset koirat ovat sille melko suuria häiriöitä, joten saas nähdä mitä keskittymiselle käy penturyhmässä...
Ja tämä on pakko mainita; Chila on ollut sisäsiisti talvilomastani asti! Yöllä se kyllä herättää (ei osaa pyytää, mutta alkaa ravaamaan levottomana eestaas) viiden tunnin unien jälkeen käymään pihalla, mutta työpäiväni ajan odottelee kiltisti jalat ristissä tuloani.
Risut ovat tosi hyviä, niitä popsitaan pitkin lenkkiä.
Tämä "pikkumäki" on ihan asuintaloni takana ja Chilasta on suunnattoman hauskaa hypätä penkalta ja liidellä lumista mäkeä alas. :)
Käpy suussa ja häntä heiluu vimmatusti, kun pikkumäyrä kiipeää mäkeä ylös voidakseen liidellä uudestaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti