Nyt kun tietokoneongelmani ovat ainakin osittain ratkenneet, voi taas päivittää blogiakin. Yritän tedä jonkinlaista kertausta viime viikoista, tässä agilityn osalta.
Ihanaa kun kesä on tullut ja voi treenata ja kisata paljon. Agilityssä olemme selvästi edistyneet ja kisoissakin on käyty.
P-Haun kisoissa satoi vettä ihan reilusti ja minua jännitti tietysti kamalasti. Kolmas virallinen kisamme ja edellisestä oli aikaa ainakin puoli vuotta. Muotkan radoilla oli ykkösillekin vähän källejä, ei ehkä kivimpia ratoja. Chila katseli huolestuneena minua, että mikähän hätätilanne meillä on, kun mamma on ihan outo. Hitaasti mentiin ja keinulta joku ihme tasajalkapomppuräpellys. Ihme kyllä pysyimme ajassa, joten heltisi toinen sija ja LUVA. Toisella radalla jatkoimme yltyvässä sateessa räpeltämistä (keinu hiivittiin nyt tooosi hiljaa) ja siitä tuli yliaikanolla ja toinen sija. Muistin kuitenkin radat!
Samalla viikolla kävimme
Heinolassakin kisaamassa. Ensimmäinen rata oli aika kiva ja sujuva. Aurinko paistoi, jännitykseni ei ollut yhtä paha kuin Orimattilassa ja Chilalla oli hyvä fiilis. Nolla, kolmas sija ja SERT! Siihen loppui siis kisat siltä päivältä, koska Heinolassa ei ollut kakkosluokkaa. Sain nauttia treenikavereiden loistosuorituksista ja oli mahtava fiilis, kun porukka, jonka kanssa olen pitkään treenannut, napsi miltei kaikki maksi-sijoitukset ja keräsi luvia ja sertejä. Jee!
Jotta ramppikuumeeni ei ehtisi kasvaa järkyttäviin mittoihin, päätin lähteä kisoihin vähän pidemmällekin ja onneksi Riikka lähti mukaan Velmu-valkkarin kanssa
Lohjalle. Ihana kisakenttä järven rannalla, aurinkoa ja Chilalla innokas mieli. Agiradalta nolla virhepistettä ja olin tosi tyytyväinen rataan! Oikeasti siellä tuli kyllä paha lentokeinu, mikä esiintyy vain ja ainoastaan virallisissa kisoissa, johtuu siis jännityksestäni. Jostain syystä tuomari ja tuomariharjoittelija eivät sakottaneet siitä. Aika oli meille ihan hyvä, mutta LUVA jäi saamatta, koska edelle menivät supernopea aussie, bortsu ja maksi-kokoinen sheltti. Hyppärillä mokasin yhden hankalan kohdan, koska kutsuin Chilan pois kun se oli juuri ponnistamassa. Se on niin kiltti ja kokematon, että sehän kääntyi
heti, eikä vasta hypyn jälkeen. Onnistuin jatkamaan hämääntymättä ja rata meni hyvin loppuun. Kymppi tuli siinä yhdellä esteellä pyörimisestä, mutta muuten hieno rata, olin tyytyväinen. Lopuksi nautimme Chilan kanssa grillimakkaran ja sitten kuvasin valkkaripentujen leikkiä rantanurtsilla. Nice.
Treenipuolella on nyt muutosta tapahtumassa. Siirryn Kanavalta VAU:lle, koska muutenkin toimin aktiivisesti VAU:n jutuissa (mm. hallituksessa) ja uusi halli on minua huomattavasti lähempänä kuin Asikkalan maneesi. Koska seurojen kaudet loppuvat eri aikaan, minulla on pari kuukautta päällekkäiset treenipaikat. Tietysti ne sattuivat myös samalle päivälle, eikä minulla ole kuin yksi koira. Halusin kuitenkin hyödyntää mahdollisuuden oppia lisää, ja ihme kyllä useampikin ihminen oli valmis lainaamaan minulle koiraansa! Pari kertaa olen ehtinyt VAU:n treeneihin, molemmilla kerroilla olen tehnyt tekniikkaharjoituksia Onnin kanssa. Onni on 8-vuotias kelpie-bc-risteytys, kisaa kolmosissa omistajansa Sarin kanssa. Onni on ihan mahtava, irtoaa erittäin hyvin, on nopea, mutta silti seuraa koko ajan ohjaajaa. Olen ollut ihan pulassa irtoavan koiran kanssa, mutta tekee todella hyvää opetella olemaan varmistelematta liikaa, liikkua itse rivakammin ja luottaa, että koira ihan varmasti tekee. Superhauskaa, ja Onnillakin oli kivaa. Tokalla kerralla se jo ulisi mut nähdessään, että nyt pääsee aksaamaan! Tuntui todella hullulta ohjata takaaleikkauksilla kaukana edellä kiitävää koiraa, mutta onnistuihan se lopulta.
Chila saa treenata vanhassa ryhmässämme kesäkuun loppuun asti Kanavalla. Vähän haikeaa on, kun sieltä muuttaa miltei koko ryhmämme eri suuntiin nyt, osa on jo muuttanutkin. Onneksi koiratapahtumissa varmasti törmäillään.
Lauantaina oli pienimuotoinen
Patchcoat-agility-miitti Lahdessa. Hanna ystävällisesti lupautui kouluttamaan minua, Maridaa ja Maijaa agilityssä. Rata oli loppujen lopuksi tosi hauska, vaikka ensin kauhistelinkin. Pääsimme testaamaan outoa ohjauskuviota (8-11), jolla on voitettu maailmanmestaruus. Se sujui kaikilta lopulta ja kylläpä tunsimme olomme taitaviksi. Lisäksi sain taas hieman varmuutta lisää japanilaiseen, eli tuplapersjättöön (3-4). Chila oli onnesta mykkyrällä kun näki Hannan, eikä alkuun meinannut kyetä tekemään rataa. Kykeni se sitten ja pysyi hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Se halusi selvästi näyttää Hannallekin, kuinka taitava se on. Sanoinkin, että tilaan Hannan meille virittelyksi kaikkiin tokokokeisiimme, niin ihan varmasti tulisi hyvää tulosta.
|
Vertti oli jo lähtenyt kotiin, mutta neidit pääsivät heinikkoon poseeraamaan: siskokset Hali ja Chila, sekä Roosa-täti |
|
Chila vaanii |
|
Roosa |
|
Kuvaaminen heinikossa oli vähän haastavaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti