Kisavire-koulutus

15.10. lauantaina olimme Chilan kanssa Pennalassa Korrien koulutuksessa. Olin Pekan ryhmässä ja päätin ottaa ensin ihan seuruuta. Sainkin hyviä ohjeita ja kokeilimme eri palkkaustapoja. Kotiläksyksi tuli harjoitella 80-prosenttisesti namiseuruuta ja naksautella aina kun ei pompi tai heittele etujalkojaan (Chila on täysin vakuuttunut, että siitä tulee isona kouluratsu). Tällä koulutan Chilalle oikeaa tekniikkaa ja virittelyksi riittää että se saa haistaa namia. 20% tulee olla palloseuruuta, jolle on oma virettelysanansa, enkä naksauta. Sillä haetaan virettä ja intoa, ja pätkät saavat olla tosi lyhyitä.

Toisella kierroksella otimme tokohypyn alkeita, sitähän Chila ei ole oikeastaa ikinä tehnyt. Palkkio nameilla, jotta pysyy rauhallisena. Chila jää istumaan esteen taakse (melko lähelle estettä), minä menen esteen yli viemään namin toiselle puolelle. Palaan esteen yli Chilan luo ja lähetän sen hyppyyn. Menen itse perässä (esteen yli, jottei se opi kirtämään estettä ikinä) ja teen saman harjoituksen toiseen suuntaan. Kun Chila osaa kunnolla seiso-käskyn (vielä emme ole niin pitkällä), käsken sen seistä heti kun se on ottanut namin suuhunsa ja autan sitä kaikin tavoin, elein ja kehumalla, jäämään seisomaan. Esteen korkeutta tulee vaihdella joka harjoituksella, esim. 40-60-40-75-40-50cm jne, jotta koira oppii keskittymään ja katsomaan hyppyä, eikä vain roiskaise kiireellä yli, koska PK-kokeissa sen pitää hypätä metrin hyppy noutoineen.

Chila sai paljon kehuja tapahtumassa ja moni kyseli, mistä olen tuollaisen löytänyt. Osa yllättyi vastauksesta, kun odotti kuulevansa bortsukasvattajan nimen. Osa oli pohtinut pitkään, että onko se aussie vai bordercollie ja lähetti sitten yhden porukasta kysymään minulta asiaa.

Olin todella tyytyväinen saamiini neuvoihin ja lopuksi Pekka piti vielä reilusti yli tunnin kestäneen luennon, jonka ainoa huono puoli oli, että jäädyin totaalisesti. Yritän purkaa hieman paperilapulle tekemiäni raapustuksia.

- Koiralle on hyvä opettaa tunnetiloja, esim. ilahtumaan pelkästä kehusta (palkkaus tai koira-ohjaaja suhteeseen perustuva)

- Virittelysanat mielialoille

  >paikkamakuuseen rento ja rauhallinen (esim. treeneissä pitkiä paikkamakuuaikoja, ei palkkaa lopuksi, vaan suoraan autoon treenien lopussa)

  >pallopalkka esim. eteenmenossa (tietty virittely, odottaa palloa ja innostuu)

- Monipuoliset treenit motivoivat:

  ALO:n lisäksi opettaa uusia juttuja, esim. ruutua, tunnaria, kaukoja, hyppynoutoa, temppuratoja

  >yritteliäisyys säilyy, uudet asiat eivät lamaannuta vaan innostavat

- Paljon kisatreeniä!

  Kisat eivät saa erota treeneistä, jotta voi mennä ALO-kokeeseen, sen pitää olla normitekemistä.

  >esim. joka sunnuntai menee hallille, jättää namit ja lelut ovelle. Tekee läpi liikkeet, ei välttämättä tarvitse täysimittaisina. Lopuksi juostaan ovelle ja palkataan. Treeneissä voi toki kehua!

  >ma-la "tempputreenit" ja palkkaus

  >palkattomuuden pitäisi saada koira yrittämään enemmän ->virheen jälkeen esim. näyttää lelua, sanoo oho ja laittaa lelun pois ->uusi yritys

- Kuumuville koirille (stressaantuville):

  - Jokainen siirtyminen opeteltava, ei yllätyksiä, aina käskyn alla (etenkin radalle meno, jotta alkaa hyvin)

  - Runsas palkka; tarpeeksi leikkiä, ettei jää kipinää ja koira on tyytyväinen palkkaan

   (Laiska koira päinvastoin, ei ikinä tarpeeksi palkkaa, jotta nälkä jää.)

  - Yleensä vinkuminen on tahaton stressireaktio ->pitää miettiä miten stressin saa vähennettyä. Kielto toimii vain, jos koira on tietoisesti päättänyt alkaa vinkua.

 

Tokokärpänen puri sen verran pahasti, että painelin sunnuntaiaamuna klo 9 kentälle treenaamaan, joskin loistava treeniseura vaikutti asiaan. Sain Huotarin Oililta lisää mahtavia neuvoja miten tulee edetä ja kuulin myös mitä kaikkea olen tehnyt väärin (niitäkin riitti :)). Nyt pitää harjoitella vauhdista pysähdys pallon kanssa, jumpata alusta uusiksi kaukot, vahvistaa häiriössä makaamista, seisomista ja istumista ja vaikka mitä muuta. Chila ei ikinä ollut tehnyt paikalla istumista tms. niin että joku häiritsee sitä aivan vieressä. Alkuun se totteli kiltisti vierestä tulevia maahan-käskyjä (minä kielsin ja käskin takaisin istumaan), mutta tajusi sitten jujun, että vain minua pitää katsoa ja totella. Se teki superisti, istui ja katsoi minua, vaikka Oili kutsui sitä namin kanssa ihan vierestä ja käski maahan. Kokeilimme samaa myös makuulla, tajusi siinäkin hetken päästä idean. Hieno Chila!! Kerroin lopuksi,että meillä on kapulaongelma, kun Chila ei suostu tuomaan sitä tai juurikaan edes ottamaan suuhunsa. No se siitä kapulan inhoamisesta, Oili tajusi heti että Chila rakastaa kapulaa yli kaiken, eikä hae sitä, koska pelkää joutuvansa luovuttamaan sen minulle! Hetsasin siis kapulalla, heitin ja päästin Chilan kapulan vielä pomppiessa. Kun Chila otti kapulan, lähdin lelun kanssa juoksemaan karkuun, kehuin ja riemuitsin. Chila juoksi perässä kapula suussa ja minun piti saada se itse pudottamaan kapula. Siinä tuli tosi hiki, Chilahan ei vaihda ikinä suussaan olevaa lelua edes samanlaiseen... Minä sitten juoksin pitkin kenttää ja hihkuin lelun kanssa pennun juostessa häntä heiluen perässä, kapula tiukasti suussa... Lopulta se pudotti kapulan ja leikimme narupallolla, sitten sama harjoitus pari kertaa uudestaan. Minulle ei ole ikinä tullut yhtä hiki edes agitreeneissä! Hyvä mieli tuli kyllä, koska oikeastaahan meillä ei ole siis mitään ongelmaa. Oli myös hienoa katsella toisten treeniä, oliva niin valtavan taitavia.