Chila ja Inksu ovat jälleen mökkeilleen innokkaasti ja Inksukin tuntuu vähän tottuneen reissaamiseen. Kisulihan on innokas tutustumaan kyläpaikkoihin ja ihmisiin, mutta kotiin tultua aina repii itsensä verille jostain kohtaa. Ilmeisesti stressistä, koska muuta selitystä ei ole löytynyt. Nyt kuitenkin siis mökki taitaa olla tarpeeksi tuttu paikka, ei uusia reikiä kissassa. Chila haki keppiä ja palloa vedestä loputtomiin ja oppi hyppäämään jopa uppeluksiin asti, laiturilta kivelle ja siitä kaaressa veteen. Ei siitä silti virta loppunut ollenkaan...
Inksu rakastaa mökin kattoparruja ja mallailee selvästi hyppäämistä jonkun niskaan sieltä...
Tiistaina oli agi, Chila oli sitä mieltä, että se osaa nyt kaikki esteet ja mammaa ei enää tarvita. Keskityimme siis siihen, että se tulisi käskystä hollille ja saa palkinnoksi käydä suorittamassa esteen. Takaakiertoja, putkia, medimuuria, pussi ekaa kertaa (läpi vaan ja kivaa oli) ja aloitimme normaaleja keppejä. Chila on aiemmin juossut vinokeppien läpi, mutta Kanavalla ei sellaisia ole, joten aloitimme kepit alusta opettamalla sille tekniikkaa. Hyvin alkoi, itse kun sähelsin niin Nina teki malliksi Chilan kanssa kerran ja meni hyvin. Palkkaan jo suurimmaksi osaksi pallolla, tällä hetkellä tennispallo toimii parhaiten. Harjoitusten lomassa Chila myös pari kertaa murahti, kun maneesin ovella kävi joku katsomassa, koska koko maneesihan on Chilan (ja etenkin kaikki esteet!) eikä sinne ole muilla asiaa.
Tässä vielä pohditaan hyppytekniikkaa... sitten tuli vauhtia niin etten ehtinyt kuvaamaan.
Keskiviikkona kävimme P-HAU:n mätsärissä Jokimaalla. Chila käyttäytyi loistavasti, vaikka oli monta tuttua kaveria joiden kanssa olisi ollut niin kiva leikkiä. Saimme punaisen ja olimme 10 parhaan joukossa, kun pentuja oli n. 50. Katsomossa tuli 2-3v pikkupoika Chilaa kohti käsi ojossa ja Chila vain katsoi uteliaana, eikä reagoinut. Onneksi poika ei tullut koskemaan asti, ei tarvinut minunkaan reagoida, joten loistotilanne! Muutenkin mörkökausi alkaa hellittää, tai ehkä se johtuu vain siitä että olen ottanut kovan linjan pöhinöiden kanssa. Chila on paljon iloisempi, kun ei tarvitse koko ajan pöhistä ja murista kaikelle. Välillä se uhmaa minua ja testaa rajoja, sitten on taas entistä innokkaampi tottelemaan. Tänään se ei edes pöhissyt yhtään, vaikka näki pari mörköä, luimi vain hieman ja tuli viereeni reippaana. Seuraamisharjoitukset ja liikkeestä maahanmeno menivät myös hienosti, suoruutta ja sujuvuutta on tullut yhtäkkiä reilusti lisää.
Palasin eilen töihin pitkän kesäloman jälkeen, mutta elukat eivät ole olleet moksiskaan ja tuhoja ei ole tehty. Ainakaan vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti