Lomailimme viikon verran Chilan kanssa treenaamatta oikeastaan yhtään. Minulla oli Australiasta vieraita ja Chilakin pääsi osallistumaan
Repovedellä Ketunlenkille. Siitä se nautti täysin rinnoin ja kiipeili jyrkkiä portaita, tykkäsi lossista, ei pelännyt riippusiltaa ja oli pidettävä lyhyessä hihnassa korkeiden kallioiden reunoilla, koska se halusi kovasti kurkkia alas ja varmaan sen toivelistalla olisi kalliokiipeilyvarusteet. Chila alkoi olla huvittava oltuaan lähemmäs viikon ilman aivotyötä. Se vahti koko ajan enemmän ja enemmän ja yritti tarjota minulle vaikka mitä odottaen tehtäviä. Kun ei saanut, pääsi sen kurkusta turhautunut älähdys ja se meni teatraalisesti huokaillen makuulle. Heppalenkillä se alkoi jo tarjota kontaktiseuraamista hevosen rinnalla.
 |
| Lapinsalmen riippusillalla |
 |
| Chila tuntee hengenheimolaisuutta poroihin ja tykkäsi kovasti jäkälän mausta. |
Eilen alkoivat
agitreenit kesätauon jälkeen. Itse sähelsin minkä ehdin, mutta lopuksi alkoi jo kuulemma olla jotain toivoa. Kun rentoudun, enkä mieti liikaa yksityiskohtia, ohjaan ihan kelvollisesti ja alan kuulemma olla valmis tekemään pidempiä pätkiä. Teimme 16-esteisen radan kahdessa pätkässä, mutta rata oli selvästikin pehmeä aloitus. Kepeillä Chila hiippaili, mutta kannustettuna alkoi taas löytyä rytmi. Kontakteilla oli hyvä, mutta pysähtyi kerran puoleenväliin alastuloa. Ylösmenoille tarvitsee ehdottomasti jarrun tai hyppää niistä yli. Chila oli pöyristynyt kun treenit loppuivat ja yritti maata esteiden päällä alkaessani kantaa niitä pois. Se seurasi kontaktissa, kun kannoin esteitä ja oli silmät loistaen sitä mieltä, että nyt kun vihdoin alettiin treenata, ei kyllä heti lopeteta. Teetin vähän kaukoja lopuksi ja levitin esineitä maneesin edustalle. Chila toi ne kovin innoissaan ja oli sen jälkeen selvästi tyytyväisempi treeneihinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti