Perjantaina viiletimme Kanavan agiepiksissä Chilan kanssa oikein tasapainoisesti. Eli minä mokailin ekan radan ja Chila tokan. :) Minimölleissä Chila olisi mennyt ihan huippuradan varmaan ilman välipalkkojakin, mutta itse jäin ihmettelemään ja sähelsin. Koira oli kuitenkin ihan mahtava, tuhatta ja sataa esteeltä toiselle, sikäli kun vain osoitin sille mihin piti mennä. Vauhdista huolimatta se teki A:lla ja puomilla hyvät kontaktit. Välissä Chila katseli katsomossa muiden menoa ja keräsi painetta. Kun se pääsi toisen kerran radalle, se painoi tuhatta ja sataa ihan mihin suuntaan ja mille esteelle vain, korvat jäivät matkasta täysin. Eipä se mitään, tiedänpähän nyt että sitä ei kannata pitää katsomossa jos mielii vielä radalle. Ainoa harmitus oli, että Chila karkasi myös keinulle, jonka olin suunnitellut ehittavani. Se hyppäri keinulta kesken pois, kun huomasi, ettei olekaan puomilla. Tein episten loputtua keinuharjoituksia Savikon neuvbomaan malliin ja sain onneksi palautettua Chilan hyvin siihen treenivaiheeseen, mihin olimme jääneet. Ryhmänohjaajamme myös lupasi että otamme keinua tiistaina, jotta Chila ei jää jumiin liian kauaksi yhteen treenivaiheeseen. Onneksi se ei pelkää ääntä eikä täräystä, tarvitsee vain kärsivällisyyttä hommaan.
Lauantaina tuli ihmisiä pitkin päivää hieman juhlistamaan maanantaina olleita synttäreitäni. Päivällä kylässä oli ystäväperheeni Mikkelistä. Menin heitä vastaan ulos ja pikkutytöt 5 ja 3v heittelivät Chilalle lumipalloja, minkä jälkeen Chila hyväksyi, että lapset tulivat sisäänkin. Chila makasi hieman kärsivän näköisenä jaloissani miltei koko vierailun ajan, mutta sieti tyttöjen silitykset, eikä murissut. Onneksi Inksu tykkää lapsista ja tytöt saivat keskittyä enemmän kissaan. Vierailun lopuksi vanhempi tyttö sanoikin, että hän haluaa tällaisen kissan heille, "isä koska hankitaan se?" Illalla tuli sitten lisää vieraita, tällä kertaa viisi aikuista, yksi 1,5v tyttö ja yksi pieni hauska koira. Chila oli innoissaan, kunnes lapsi heräsi päikkäreiltään ja itki. Sen jälkeen Chila joko murisi lapselle ja koirakaverilleen tai makasi kärsien jaloissani. Kun Chila alkoi komentaa leikkiin haastavaa pikkukoiraa ja pöhistä vähän kaikelle, pistin sen makkariin jäähylle. Sen jälkeen se oli kiltisti, mutta makasi lähinnä omalla paikallaan, jonne emme päästäneet lasta. Kyllä oli väsynyt pieni aussie illan päätteeksi! Pitäisi vaan saada lapsia kylään useammin, niin Chila tottuisi. Julkisilla paikoilla se hyväksyy lapset iloisesti, joten ei tuo mikään paha ongelma ole onneksi.
Blondikaverukset poseeraa (Micke ja Inksu):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti