Vietimme Chilan kanssa päivää vanhemmillani. Vanhassa puutalossa on paljon erilaisia portaita, joista osa jännitti Chilaa alkuun kovasti mennä alas. Sitten kun neiti hoksasi miten puuportaitakin mennään (muut portaat se onkin loikkinut ongelmitta lausta asti), sitä ei meinannut saada portaista pois. Heti jos silmä vältti, pallero kiisi portaat yläkertaan ja tuli onnesta soikeana kutsusta takaisin alas, selvästi erittäin ylpeänä itsestään. Se myös yritti nukkua portaissa.
Takki on pääasiassa kiva, kun lämmittää, mutta välillä se kutittaa.
Chila on mahtava automatkustaja, mistä saan varmasti kiittää myös pikkuisena tehtyjä matkoja Vantaalta Joensuuhun ja takaisin. Oli Chila sitten, penkillä, jalkatilassa tai boxissa, se pistää maate ja nukahtaa miltei samantien kun lähdetään liikkeelle. Nyt se on matkustellut turvavöissä, eivätkä nekään häiritse yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti