Pakkasesta huolimatta sain pikkuista vähän innostettua leikkimäänkin pihalla. Välineenä "Mai-pallo", eli emon suosikkilelu kelpasi myös Chilalle.
Yksi ensimmäisiä vieraita oli pieni Saana, joka oli pelottavin asia mitä Chila on ikinä kohdannut. Etenkin kun se kiljui ja paukutti helistintä (Saanan kotona on rotikkauros, joten Saana ei yhtään arastellut pikkuhauvaa)! Pää piti kaivaa mamin kainaloon piiloon... Sitten oltiin tyytyväistä palluraa, kun Saanaa sai katsella hieman kauempaa, ja mieluiten mamman kainalosta.
Inksun mielestä Saana on ihana, sitä ei yhtään jännittänyt. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti