Teineilyä, agia ja sukutapaamista

Uhmailevan teiniaussien kanssa on hieman keskusteltu pelisäännöistä viime päivinä ja muutama palautus maanpinnalle on ollut tarpeen. Treeneissäkin on jatkettu vanhojen kertailua, helppoja juttuja ja pieniä pätkiä agissa. Tokossa lähinnä 1-3:n askeleen seuraamista, kyllä se taas siitä... 

Lauantaina oli agiryhmämme ylimääräiset treenit Korkeavireellä. Chila teki vinokeppejä tosi hienosti, kepit olivat lopulta melkein suorassa ja itse sain juosta vierellä ihan naama menosuuntaan. Kokeilin myös normikeppejä ohjureilla, mutta teiniä ahdistivat nyt ohjurit niin, ettei niitä voinut käyttää. Kontakteja namialustalla ja mun liikkeet hitaammiksi, niin onnistui. Hypyt menivät hyvin, tosi välillä pisti vaan korvat luimuun ja paineli rakettina pussiin... Kuitenkin ihan hyvät treenit.

Hannalla on faneja.

Sunnuntaina hain Hannan, Halin ja Main junalta ja Chila pääsi riekkumaan emon ja siskon kanssa pihalle. Korkeavireelle tulivat myös Maija Vertin kanssa ja Marida kera Roosan ja Pepsin. Hanna oli suunnitellut todella haastavan radan, josta tein pientä pätkää Chilan kanssa ja irtona kontaktia ja vinokeppejä. Chila teki muuten hyvin, mutta keppiharjoittelun aikana Hanna teki aidan toisella puolella Halin kanssa hommia, eikä Chila oikein voinut keskittyä, kun se rakastaa Hannaa ja tietysti Haliakin niin kovasti. Suoritti se lopulta sen minkä halusinkin, nyt on hyvä jättää kepit hautumaan pariksi viikoksi. Lopuksi vielä koko lauma pääsi pihaan riekkumaan. Chila ja Vertti tunnistivat toisensa ja riemastuivat jälleennäkemisestä ja Pepsi säesti niiden riemua hienolla haukulla mukana juosten. Kaikilla oli kivaa paukkupakkasesta huolimatta. Seuraavaa Patchcoat-treffiä odotellessa!

Chila, Vertti, Roosa ja Pepsi

Chila palvoo Hannaa ja kyllä se kunnioittaa myös emoa, joka voi sanoa mur.

Siskokset vauhdissa

Kertaillaan

Chila meni sunnuntain harkkakisoissa mineissä möllit ja kisaavat. Oli vielä vähän pihalla mölliradalla, hypyt meni hienosti ilman välipalkkoja, mutta kontaktilla juoksi pysähtymättä ja pyöräyttelin pari kertaa uudestaan takatassut A:lle. Kisaradalla oli jo oma itsensä ja muisti kontaktit hyvin. Kepit piti ottaa vähän hitaammin ja peruuttaen, mutta kaiken kaikkiaan hyvät suoritukset. Lopuksi kun pääsi vielä peuhaamaan kavereiden kanssa, niin oli onnellinen koiruus.

Tiistaitreeneissä palauteltiin kontakteja A:lle targetin kanssa. Kokeili jonkinlaista steppausversiota etujaloilla, kun vaihtelin suuntaa, joten hieman huomautin asiasta. Sen jälkeen nökötti kiltisti suorassa ja nokki tarmokkaasti targettia. Sitten putki, hyppy ja haastava (pakko?)valssi seuraavalle hypylle. Chila vähän ihmetteli sitä, koska samassa kohdassa joku oli kylvänyt maahan nameja. Lopulta kuvio sujui, en edes itse mennyt solmuun! Sitten hypeltiin kahdelle mutkaputkelle, joista toisen suun ohi piti mennä suoraan, se sujui hienosti. Pituus ei ole ongelma, pallo lentää yli edellä. Kepit palautuivat taas norminopeuteen ja vaikeutimme siten, että helpommalla puolella (oik.) menin kokonaan naama menosuunnassa, käsi auttoi koiraa. Hyvin meni! Vasemmalla tarvitsee vielä peruutusavun ensimmäiseltä väliltä alkaen. Meillähän ei ole ohjureita tai verkkoja, mutta pääsemme korjailemaan tätä puutetta viikonloppuna.

Chilan lempipuuhaa; lumikökköjen perässä rinnettä alas, sitten täysillä ylös.

Kotona olemme vähän tokoilleet viikon aikana. Ulkona olemme tehneet pari kertaa kapulaan tarraamisharjoituksia ja Chilan epäröinti kapulaan tarttumisesta on hälventynyt jo hyvin. Viimeksi vain alkoi taas olla niin, että lelun kiinnostavuus ei riittänyt, jotta kapulasta olisi voinut päästää irti, joten minä taas juoksentelin ympäristön asukkaita viihdyttäen, hihkuen ja lelua heiluttaen koiran juostella kapula suussa hyppiessa jopa minua päin, edelleen kapula tiukasti suussa... Täytyy taas hankkia kovempaa vinkuva lelu, jonka saan naruun kiinni. Seuraaminen on nyt ykkösaihe, kontakti on kärsinyt. Ilmeisesti neidillä on joku uhmakausi tms. menossa, kun joka alueella on nyt havaittavissa opittujen asioiden "unohtelua". Treenejä on siis helpotettu ja seuraamispätkät ovat lyhyitä, pääasia että kontakti säilyy. Jos vire on hyvä niin säilyyhän se. Luoksetuloja on tehty muutama, se toimii loistavasti ja liike on viilausta vaille valmis. Paikkamakuussa Chila on nyt keksinyt kenottaa toisella lonkalla. Tätä on myös korjailtu, samoin olen alkanut vaatia pään suuntaamista eteenpäin, vaikka itse kiertäisin koiraa. Tämä on haastavaa, koska Chila on aina halunnut vain tuijottaa minua. Lisäksi peruutus alkaa sujua hyvin, kunhan ohjaan koiraa kropallani. Paria temppuakin on vähän harjoiteltu.

Kunto kohenee

Chila 4kk

Kävin eilen Lotta Vuorelan luennolla koiran fyysisen kunnon kehityksestä. Hyvä luento ja olin tyytyväinen, kun tajusin tietäväni aika paljon koiran kunnon kehittämisestä ja vaalimisesta, koska koiran fysiikka toimii niin samalla tavalla kuin hevosen. (Olen vanhana kenttäratsastajana perehtynyt aika paljon hevosen kuntotreeniin.) Sain myös monia tarkennuksia treenitapoihin ja määriin, koska jonkin verran täytyy tietysti soveltaa matkoja, määriä jne. Hyvällä pohjalla siis ollaan, Chila on kehittänyt peruskuntoaan monipuolisesti. Tällä hetkellä on käynnissä kunnon kohotus, kun ikääkin on jo huimat 1v 2kk. Chila rakastaa lunta ja siellähän on pakko liikkua lähinnä gasellimaisesti pomppien, mutta pyrin lisäämään juoksun määrää hangessa, tai jos se ei onnistu, ravin määrää muualla kuin hangessa, ettei yli-innokas lumisukeltaja mene jumiin. Hiihtämään olisi hinku, mutta valittettavasti näyttää siltä, että järven jäälle ei tänä talvena ole asiaa. Ehkä hiippailen syrjäisemmälle ladulle iltamyöhällä harjoittelemaan koirahiihtoa.

Huomasin olleeni laiska seuraamistreeneissä, joten tällä viikolla on tehty seuraamisia eri pituisissa pätkissä joka päivä. Häiriönä toinen koira on pahin, sitä pitää treenata paljon lisää. Paikka on hyvä ja olen saanut namikäden häivytettyä miltei kokonaan pois. Tein myös pari luoksetuloa kooten liikkeen ja hienosti meni! Tänne-käskyllä täysiä kohti, loppumatkasta liki-käskyllä suoraan eteen ja sivu-käskyllä hervottomalla pompulla sivulle. Olemme tehneet myös kapulaan tarttumisharjoituksia (Chila epäröi hetken, ennenkuni ottaa kapulan suuhun). Potkin kapulaa pihalla, ja aina tarrattuaan kapulaan Chila saa hyökätä vinkulelun kimppuun. Tämä toimii, lisää harjoitusta vain. Pitoharjoituksissa sisällä Chila pitää jo kiltisti metalliakin ja pystyy jopa ottamaan pari askelta kapula suussa. Hiljaa hyvä tulee. Paikkamakuu on hyvä, täytyy vain lisätä häiriötreeniä.

 Agissa Chilalla oli huono päivä tiistaina, johtuen siitä että olen sairastellut viime aikoina paljon. En ole välillä pystynyt puhumaan ollenkaan, joten treenailu oli tosi vähillä. Chila alkoi keräämään liikaa paineita ja oli "lukossa" tiistaina (vahtivietti kukoisti ja se oli hieman putkiaivoinen, eikä kuunnellut kunnolla). Treenien aikana se alkoi rentoutua, mutta esim. käyttäytyi kuin ei olisi eläissään keppejä nähnyt. Otettiin siis vain helppoja juttuja pienissä pätkissä ja koira alkoi taas käyttäytyä normaalimmin. Positiivista oli, että se repi vimmaisena nännikumia, vaikka palkkasin välissä nakeilla! Ennen on aina hävinnyt kiinnostus leluun, jos saa nameja. Seuraavana päivänä kävin pitkällä metsälenkillä Tiinan ja lappalaisten kanssa ja illalla tokoilin, Chila oli jo onnellinen oma itsensä. Tulipahan testattua, kauanko tuo otus kestää ilman aivoduunia, ei kauaa.

Jotain on opittu

Tiistain agitreeneissä saimme Chilan kanssa kehuja - siis jopa minä! Olin tosi tyytyväinen, että viikonlopun harjoittelusta oli jäänyt jotain päähänkin ja osasin tehdä ohjauskuvioita keskittyen samalla koiraan. Valssit ja takaaleikkaukset menivät huomattavasti helpommin, mutta sitten teimme välistävetoja, jotka ovat minulle oudompia ja niissä on kyllä vielä tekemistä. Chila teki ihan loistavalla vireellä, meinasi pimahtaa kokonaan kun näki, että taas pääsee aksaamaan. Se pystyi kuitenkin keskittymään ja tissikumi toimi palkkana paremmin kuin hyvin. Kepit menevät koko ajan eteenpäin, nyt se hakee hyvin ensimmäistä väliä. Sen jälkeen yleensä palkkaan ja peruutan loput kepit. Kädellä niitä ei juurikaan tarvitse näyttää, se on saanut hyvin rytmistä kiinni. Nyt vain pitää päästä tuosta peruuttamisesta pois pikkuhiljaa kokonaan. Viimeiseksi otimme keinua. Ekalla yrityksellä Chila luuli sitä puomiksi ja vauhtia oli liikaa, mutta sen jälkeen se teki todella huolellisesti jääden hienosti kontaktille. Loppuverryttelyt hoituivat reippaasti Sulon ja Kidan kanssa juosten.

Agia ja lunta Längelmäellä

Olin la-su Tiinan ja Meten kanssa Kana-areenalla Lotta Vuorelan koulutuksessa. Sain aivan valtavasti irti ja kotiläksyäkin tuli riittämiin. Lauantaina harjoittelimme takaaleikkauksia ja ennakoivia valsseja. Illalla olimme kuunteluoppilaina kontaktikoulutuksessa (Trkmanin metodi). Sunnuntaina teimme tiukkoja ja löysiä valsseja ja lopulta minäkin onnistuin ohjaamaan seitsemän esteen radanpätkän niin, että sitä voi jo kutsua agilityksi! Chila tietysti oli loistava kaiken aikaa ja Kana-areenan suurikitkainen pohja hidastaa sitä sen verran, että minun on hieman helpompi ehtiä mukaan. Viimeiseksi sunnuntaina otimme A-estettä, koska halusin Lotan mielipiteen, pitääkö huolestua Chilan loikasta alkukontaktille. Otimme mahdollisimman kovan vauhdin muutamaan otteeseen ja onneksi tuomio oli, että Chila suorittaa esteen optimaalisesti kahdella laukalla ylös, eikä ole mitään huolta tällä hetkellä, että hyppäisi kontaktipinnan yli.

Läksyt:

- Aina käsiohjaus päällä, kädet lähemmäs kehoa ja käden vaihto sujuvaksi

- Ennakoivassa ja tiukassa valssissa oltava ajoissa ja liikuttava suoraan kohti seuraavaa estettä (Chila ei tarvitse kääntyessään samaa tilaa kuin hevonen!)

- Katse aina koirassa, kun se tulee putkesta

- Vapautuskäskyn vahvistusta (ampaisee palkalle)

- Kontaktiesteiltä vapautuksia seuraavalle esteelle, esim. putkeen

- Kontakteilla myös ohjausliikkeiden harjoittelua (ei vain ohijuoksua), koira odottaa silti vapautuskäskyä

- Täytyy treeneissä videoida A silloin tällöin, jotta voi tarkistaa alkukontaktin.

Kana-areenan takana aukeaa ihana maisema.

Chila ja Mette (suomenlapinkoira Taivaannastan Ilomiete)

Kaverukset nauttivat lumesta täysin siemauksin.

Lisää kuvia lumiriekkujaisista voi katsella TÄÄLLÄ.

Agia ja temppuja

Tämän postauksen kuvista suuri kiitos Maijalle!

Tiistaina agitreeneissä oli sama kuvio kuin perjantaina, enkä vieläkään osannut. Kolmen esteen kuviota piti tehdä eri ohjaustekniikoilla, eli sylkkäri, persjättö ja mikälie ollut kolmas kuvio nimeltään. Chila laitettiin aina aloittamaan kauempaa ja kauempaa, jotta saisin aikaa tehdä persjättökuvion, mutta eihän siitä mitään tullut vaikka koiraparka oli melkein peruutettu maneesista ulos... ongelmana oli että jään odottamaan koiraa, enkä luota että kyllä se siellä takanani hyppää, vaikka en katsoisikaan. Hyppäsihän se, heti kun vihdoin tein oikein. Siihen mennessä olin jo hysteerisen naurukohtauksen partaalla, kuten treenikaverinikin. Onneksi en helposti hermostu, joten Chila teki into piukassa hommia. Kun kuvio vihdoin sujui, sai Chila jatkaa putkeen, jonka päässä odotti palkintona - Maija istumassa maassa ottamassa kuvaa! Kuinka ihanaa, ajatteli Chila ja ryntäsi suoraan Maijan syliin. 

Seuraava viiden esteen pätkä meni hyvin, ohjasin jopa sinne minne piti. Sitten harjoiteltiin pituutta, jota Chila ei ensin tajunnut esteeksi, mutta eihän siinä mitään ongelmaa ollut kun vain pallo lensi esteen yli edellä (siinä on yksi ongelmistani, heitän mihin sattuu). Hyppytekniikkaa katselimme mielenkiinnolla, ei taida Chilalla tulla ongelmia roikkuvista tassuista.

Lopuksi vielä A ja kepit, molemmat hyvällä mallilla.

Kotona Chila on ollut temppukoulussa ja on tajunnut jujun peruuttamisesta ja etutassut ämpärin päällä pyörimisestä. Molemmat hyviä jumppia etenkin takapään lihaksille. Tänään tein sen kanssa ulkona kiven päällä tuota ämpäritreeniä, tajusi heti mitä halusin. Otin myös luoksetuloja lenkin lomassa, tuli miljoonaa suoraan eteen. Kun Chila juoksi minusta poispäin, huusin stop, jolloin koira pyörähti ilmassa minuun päin ja pysähtyi kuin seinään. Hieno Chila! Otimme myös pari pätkää seuruuta, joka menee koko ajan parempaan suuntaan. Näitä treenejä teimme tyhjällä rannalla (mokoma traktori jäädytti parhaillaan meidän kenttää) ja Chila kävi myös kokeilemassa heikkoja jäitä tassulla. Ilmakuplat jään alla kiinnostivat kovasti, mutta ei mene varovainen neiti ritisevälle jäälle, hyvä juttu.

Uusi vuosi, uusi blogi

Tervetuloa lukemaan Chilan ja kavereiden edesottamuksista uuteen osoitteeseen, viime vuosi löytyy täältä: http://tuulinelaintarha.vuodatus.net/

Chila otti vuoden vastaan paukutteluista välittämättä. Se kävi pitkällä metsälenkillä päivällä ja peuhasi Mette-lapinkoiran kanssa, illalla se keskittyi luuhun. Ulkonakin piti käydä yöllä, mutta hieman vain pisti korvat luimuun kun oikein paukkui, mitään kiirettä ei ollut sisään.

Joululomalla olemme treenanneet agia yhden ylimääräisenkin kerran, kun kävimme perjantaina Korkeavireellä Ninan ja Sandran kanssa. Itse en osaa edelleenkään ohjata yhtään, kun pitäisi kieppua tiukoissa kurveissa, mutta Chila on tosi pätevä. Se pääsi tekemään pussia (jota ei ole juuri tehty) ja hämmästyi ensimmäisellä kerralla, kun putki olikin ummessa. Kurkistin kerran pussipäästä ja sen jälkeen Chila meni pussia vauhdilla. Kepeille otin johteet kahteen ensimmäiseen väliin. Chila hyppäsi ensin niistä yli, mutta imuuttamalla tajusi jujun. Sitten alkoikin sujua loistavasti, kun pystyin itse menemään kolmanteen väliin asti oikeinpäin ja käännyin vasta siinä peruuttamaan. A:lla teimme toista kertaa kontaktilla niin, että juoksin ohi ja palasin palkkaamaan. Kerran piti sanoa odotuskäsky, sitten Chila pysyi ihan loistavasti vaikka juoksin ohi. Keinua teimme nyt "valmiiksi", eli Savikon opastamien vaiheiden kautta pääsimme nyt siihen, että Chila tekee keinun ihan normaalisti alusta loppuun. A:lle ja keinulle lisäsimme nyt namin alkukontaktille, koska Chila alkoi hypätä A:lle ja siirsi hypyn keinullekin. Treeni oli oikein hyvä, Chila pääsi tekemään lyhyissä pätkissä kahden tunnin aikana monta kertaa. Lopuksi lenkitimme koirat yhdessä ja Chila leikki isovillakoirien kanssa aivan riemuissaan.

Keskiviikkona olimme maalla tätini luona kyläilemässä. Kaksi lemmikkilammasta olivat pihassa, kyseessä on muhkean kokoiset emo ja tytär. Chila meni ensin kohti, jolloin lampaat väistivät ihmeissään. Emo tömisti jalkaansa vihaisena, kun joutui väistämään. Emolla on tapana hyökätä koirien päälle, joten kun Chila kääntyi selin, lammas lähti puskemisasennossa kohti. Chilan vähän hätkähti hyökkäävää lammasta, joten menin heti tueksi. Ohjasin Chilan lampaita kohti, annoin sen ajaa niitä pienen matkaa kauemmaksi ja kutsuin sen heti kehuen pois. Lampaat vietiin sisään ja ponit otettiin ulos. Chila pääsi pienelle heppalenkille ja oli onnellinen. Sisällä se joutui pääasiassa olemaan käskystä levossa, koska serkkuni koiravanhukset eivät saa kiihtyä yhtään. Toinen pikkukoirista, Eppu pelkäsi Chilaa ja istui täristen lattialla. Chila ryömi sitä kohti leuka maassa ja häntä heiluen lattiaa myöten. Kun Chila oli käynyt tällä tavalla tervehtimässä Eppua pari kertaa, Eppu reipastui ja totesi, ettei tarvitse pelätä. Kylläpä olin ylpeä sosiaalisesti fiksusta pennustani! Muutenkin sen kanssa on kiva kyläillä, kun voi luottaa sen käyttäytyvät mallikkaasti.